Nemoa etsimässä

"It's like he's trying to speak to me, I know it! Look, you're really cute but I don't know what you're saying! Say the first thing again!""
-Marlin pikkuisesta merikilpikonnalapsesta

Toivottavasti Finding Nemo ei saa koskaan jatko-osaa. Olisi kerrankin joku upea piirretty ilman jatko-osaa muuttamassa tapaa jolla sitä katsotaan. Kuinkahan monta vuotta sivutin tämän leffan kuvitellen, ettei kaloista voi saada hyvää leffaa - ei edes Disneyn ollessa osallisena. Joskus sitten aikoinaan vuokrasin, kun oli pakettitarjous ja ihastuin ikihyviksi. <3

Tämä on varmaan ainoa Disney-piirretty jossa englanninkieliset ääninäyttelijät ovat parempia kuin suomiduppaajat. Todella paljon parempia. Tiedä sitten mistä johtuu... Mutta kuten tavallista, jotkut vitsitkin on suomidupissa aika laimeita. Esim. kun kalalapset ei tiennyt mikä vene on, joku sano jonkun sanoneen, että se on "patti" (paatti) ja ne kilpaili kuka uskaltaa mennä lähunnäksi ja jopa koskea pattia. Ihan hupaisaa, mutku englanniksi se oli "butt" (boat.) "Oh, look at ne, I'm gonna touch the buuutt!" Ainoa vitsi joka on parempi suomeksi kuin englanniksi on siinä, kun Dori puhuu "valasta". ("You sound like nothing I've ever heard!" -> "Kuulostat ihan vatsavaivalta!")

Anyway, henkilöhahmot hienoja ja mieleenpainuvia. Dorin hahmo on aika raikas keksintö lyhytmuistisuus-ongelmansa kanssa ja ollen kuitenkin itsevarma ja lapsenomaisen innokas persoona, ja vegetaristihaiden tukiryhmä on viihdyttävä myös. Ja akvaariossa asuva mikä-lie joka meni ihan pähkinäksi aina kun avasi jonku arkun josta tuli paljon kuplia ja se teki sitä paljon. Ja tyttökala joka luuli akvaarion seinässä olevaa omaa heijastustaan siskokseen. Nemon klubinimi akvaariossa jaksaa myös huvittaa vieläkin: "Sharkbate" - kun siitä puhutaan kuin se olisi cool ja kovis nimi, mutta pohjuimmiltaan on aivan jotain muuta. :D Suomidupeissa se taitaa olla "Tärppi" mikä on taas huomattavasti laimeampi versio.

Pidin myös muihin elokuviin viittauksista, kuten yksi vegedieetistä seonnut hai, Bruce. joka jahtasi Marlinia ja Doria ja kurkistaessaan jostain aukosta ja sanoi "Heeeere's Brucie!" ja murtautui sisään. (Stephen King, "The Shining") ja kun se pikkutyttö tuli hakemaan uutta lemmikkikalaansa, kuullaan musiikkia elokuvasta "Psyko". ;D Hienoa tässä leffassa on sekin, ettei ole lyriikallisia biisejä katkasemassa elokuvan tunnelmaa. Johtuneeko siitä, ettei tämä ole puhdasta Disneyä vaan Disneyn ja Pixarin yhteistuotos. Ja vaikka arvostan paljon enemmän käsinpiirrettyjä, tämä leffa on niin mukaansatempaava ja viihdyttävä, etten edes huomaa sitä, että tämä on tietokoneanimaation.

"Hey, Dad, maybe when I'm at school, I'll see a shark!"

Vaan toki itse tarina on se mitä kaikkein eniten rakastan. Olen aina ollut kiintynyt fiktiivisiin, vaikeisiin isä-poika-suhteisiin ja Marlin&Nemo on yksi suosikkejani. Mutta ennenkaikkea tarinassa tärkeää se perusteema, ettei mitään luonnossa elänyttä pidä ottaa vankeuteen - ei varsinkaan vain omaksi ilokseen. Ja hienosti tuotu esiin sekin miten sukeltaja uskoi "pelastaneensa" Nemon riutalta, mutta todellisuudessa se kidnappasi jonkun lapsen. Lisäsyvyyttä tuo ihanasti sekin, että kyseinen lapsi on vain jotain 6-vuotias. Yleensä Disneyn lapsihahmot on melkein esiteinejä.

En tiedä olisiko tämä tarina läheskään yhtä vaikuttava, jos isäkala ei pelkäisi merta niin syvästi ja sitten uinut tuhansia kilometrejä meren poikki käyden läpi kaikki kuviteltavissa olevat hengenvaarat saadakseen poikansa takaisin, tai jos viimeinen asia minkä Nemo sanoi isälleen ennen kuin tuli siepatuksi, ei olisi ollut "vihaan sinua" (jos "Isi, auta minua!" ei lasketa.) Tai jos kyse ei olisi nimenomaan pikkuisista klovnikaloista vastaan isot ihmiset jotka elävät vielä aivan eri elementeissäkin. Kontrasti on niin äärimmäinen, mutta ei voisi olla toimivampi.

"He's my son. He was taken by these divers."
"Humans. They think they own everything!"

Leijonakuningas

En jostain syystä päässyt pienenä leffateatteriin asti sitä katsomaan, mutta muistan kinunneeni sitä loputtomasti jonkin aikaa ennen VHS-julkaisuain sen syksyllä 1995. Se on siitä asti ollut yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani ja lopultakin se Kakkien Aikojen Suosikki Numero 1.

Rakastan sen shakespearelaisuutta, ja synkkyyttä Disneyn standardissa. Ja sitä miten se ei disneymäisesti herätä kuolleita henkiin vaan ne pysyvät kuolleina. (Ne eivät alunperin aikoneet tuoda Mufasaa takaisin edes haamuna!) Ja Scar on yksi Disneyn parhaista pahiksista. Rakastan myös Elton Johnin musiikkia siinä, koska rakastan Elton Johnin musiikkia muutenkin. Siis ûbermahtavaa, että kaksi rakasta aihetta on yhdistynyt. Sama homma Bon Jovin ja Young Guns-elokuvien kanssa, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin.

Pidän paljon myös jatko-osasta Leijonakuningas 2: Jylhäkallion ylpeys. Eihän se toki ensimmäisen elokuvan tasolle yllä, läheskään - ja olisi voinut toteuttaa jatkumon paljonkin aukottomammin kuin teki, mutta minusta se on silti aliarvostettu jatko-osa. Minusta on hienoa, että sen tekijät jatkoivat Shakespeare-teemaa ja he tekivät sen melko onnistuneesti. Ja Kovu on mielestäni yksi elokuvan parhaita uusia hahmoja. On myös positiivista, että Simban ja Nalan pentu ilmenikin olevan tyttö eikä poika, koska johan me näimme tarinan prinssistä ensimmäisessä elokuvassa.

Sitä paits> Sitä paitsi Leijonakunningas on ilmiselvästi jollain tasolla poikien elokuva: tarinan sankari on parinan ydin on isä-poikan pahis on tuon pojan setä, tuo poika liittyy kahden hulttiomiehen jengiin ja elää huoletonta poikamieselämää röyhtäillen ja sitten on vielä sekin kuinka mustasukkaisia Timon ja Pumba olivat Nalan ilmestyessä paikalle. Leijonakuningas 2 taas on jollain tasolla tyttöjen elokuva: tarinan sankari on tyttöleijona, tarinan yksi olennainen elementti on isä-tytär-suhde, tarinan pahis on nainen, ja päähahmo (tyttö) rakastuu Romeo&Julia-kuvioissa josta on riisuttu paljon elementtejä pois. Tosin, itse pidän Jylhäkallion ylpeyden punaisena lankana enemmänkin sitä kuinka Kovu ja Simba ovat napit vastakkain samalla, kun kummankin odotetaan seuraavan isänsä tassunjäljissä. (Kovu adoptioisänsä, Scarin.) Ja tuo elementti taasen saattaa vedota enemmän meihin poikiin.

Leijonakuningas 1½ olisi minun puolestani saanut jäädä tekemättä. Onhan siinä toki hetkensä, mutta yleisesti ottaen se on enemmänkin alkuperäisen elokuvan häpäisy kuin laadukas parodia. xP

Minä en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Leijonakuninkaan oheistarinoista, sarjakuvia lukuunottamatta. Ne kirjat ovat selvästi vain lapsille suunnattuja, mutta sarjakuvista saa iloa irti aikuinenkin. Niissä sarjakuvissa on oikeasti hauskoja ja viihdyttävia viihdyttäviä vitsejä ja tarinoita ja tarinoita ja ainakin niissä saksalaisissa on aivan mahdottoman suloinen piirrostyyli.

Keväällä 2011 perusielisen keskustelufoorumin joka tomii tuolta pohjalta, eli kirjat ja elokuvat eritellään kuten Disney ne tarkoitti, eikä kukaan väitä omia fanitarinoitaan virallisiksi: The Lion King Origin Forums

LEIJONAKUNINGAS-FOORUMIROOLIPELIN TRAILERI:

YKSI SUOSIKKINI TEKEMISTÄNI FANIVIDEOISTA:

LEIJONAKUNINGAS-TRIBUTE SUOMIÄÄNILLÄ:

UPEA VIDEO JOSSA MUFASA EI KUOLLUTKAAN!

Video by MCDHHM