Nemoa etsimässä

"It's like he's trying to speak to me, I know it! Look, you're really cute but I don't know what you're saying! Say the first thing again!""
-Marlin pikkuisesta merikilpikonnalapsesta

Toivottavasti Finding Nemo ei saa koskaan jatko-osaa. Olisi kerrankin joku upea piirretty ilman jatko-osaa muuttamassa tapaa jolla sitä katsotaan. Kuinkahan monta vuotta sivutin tämän leffan kuvitellen, ettei kaloista voi saada hyvää leffaa - ei edes Disneyn ollessa osallisena. Joskus sitten aikoinaan vuokrasin, kun oli pakettitarjous ja ihastuin ikihyviksi. <3

Tämä on varmaan ainoa Disney-piirretty jossa englanninkieliset ääninäyttelijät ovat parempia kuin suomiduppaajat. Todella paljon parempia. Tiedä sitten mistä johtuu... Mutta kuten tavallista, jotkut vitsitkin on suomidupissa aika laimeita. Esim. kun kalalapset ei tiennyt mikä vene on, joku sano jonkun sanoneen, että se on "patti" (paatti) ja ne kilpaili kuka uskaltaa mennä lähunnäksi ja jopa koskea pattia. Ihan hupaisaa, mutku englanniksi se oli "butt" (boat.) "Oh, look at ne, I'm gonna touch the buuutt!" Ainoa vitsi joka on parempi suomeksi kuin englanniksi on siinä, kun Dori puhuu "valasta". ("You sound like nothing I've ever heard!" -> "Kuulostat ihan vatsavaivalta!")

Anyway, henkilöhahmot hienoja ja mieleenpainuvia. Dorin hahmo on aika raikas keksintö lyhytmuistisuus-ongelmansa kanssa ja ollen kuitenkin itsevarma ja lapsenomaisen innokas persoona, ja vegetaristihaiden tukiryhmä on viihdyttävä myös. Ja akvaariossa asuva mikä-lie joka meni ihan pähkinäksi aina kun avasi jonku arkun josta tuli paljon kuplia ja se teki sitä paljon. Ja tyttökala joka luuli akvaarion seinässä olevaa omaa heijastustaan siskokseen. Nemon klubinimi akvaariossa jaksaa myös huvittaa vieläkin: "Sharkbate" - kun siitä puhutaan kuin se olisi cool ja kovis nimi, mutta pohjuimmiltaan on aivan jotain muuta. :D Suomidupeissa se taitaa olla "Tärppi" mikä on taas huomattavasti laimeampi versio.

Pidin myös muihin elokuviin viittauksista, kuten yksi vegedieetistä seonnut hai, Bruce. joka jahtasi Marlinia ja Doria ja kurkistaessaan jostain aukosta ja sanoi "Heeeere's Brucie!" ja murtautui sisään. (Stephen King, "The Shining") ja kun se pikkutyttö tuli hakemaan uutta lemmikkikalaansa, kuullaan musiikkia elokuvasta "Psyko". ;D Hienoa tässä leffassa on sekin, ettei ole lyriikallisia biisejä katkasemassa elokuvan tunnelmaa. Johtuneeko siitä, ettei tämä ole puhdasta Disneyä vaan Disneyn ja Pixarin yhteistuotos. Ja vaikka arvostan paljon enemmän käsinpiirrettyjä, tämä leffa on niin mukaansatempaava ja viihdyttävä, etten edes huomaa sitä, että tämä on tietokoneanimaation.

"Hey, Dad, maybe when I'm at school, I'll see a shark!"

Vaan toki itse tarina on se mitä kaikkein eniten rakastan. Olen aina ollut kiintynyt fiktiivisiin, vaikeisiin isä-poika-suhteisiin ja Marlin&Nemo on yksi suosikkejani. Mutta ennenkaikkea tarinassa tärkeää se perusteema, ettei mitään luonnossa elänyttä pidä ottaa vankeuteen - ei varsinkaan vain omaksi ilokseen. Ja hienosti tuotu esiin sekin miten sukeltaja uskoi "pelastaneensa" Nemon riutalta, mutta todellisuudessa se kidnappasi jonkun lapsen. Lisäsyvyyttä tuo ihanasti sekin, että kyseinen lapsi on vain jotain 6-vuotias. Yleensä Disneyn lapsihahmot on melkein esiteinejä.

En tiedä olisiko tämä tarina läheskään yhtä vaikuttava, jos isäkala ei pelkäisi merta niin syvästi ja sitten uinut tuhansia kilometrejä meren poikki käyden läpi kaikki kuviteltavissa olevat hengenvaarat saadakseen poikansa takaisin, tai jos viimeinen asia minkä Nemo sanoi isälleen ennen kuin tuli siepatuksi, ei olisi ollut "vihaan sinua" (jos "Isi, auta minua!" ei lasketa.) Tai jos kyse ei olisi nimenomaan pikkuisista klovnikaloista vastaan isot ihmiset jotka elävät vielä aivan eri elementeissäkin. Kontrasti on niin äärimmäinen, mutta ei voisi olla toimivampi.

"He's my son. He was taken by these divers."
"Humans. They think they own everything!"