Declan Galbraith

Declan Galbraith on englantilainen poikkeuksellisen lahjakas laulaja joka aloitti uransa 9-vuotiaana, joskin hän sai huomattavaa julkista tunnustusta jo ollessaan 7-vuotias. Hurahdin hänen fanikseen joskus vuonna 2008, kun silloin alkuvuodesta etsin pikkupojan laulamaa coveria irlantilaisesta kappaleesta Danny Boy jotta voisin käyttää sitä Topi & Tessu-fanivideossa. En sen käytettyäni vielä heti ehtinyt syvemmin tutustua pojan kuvioihin, mutta ääni ja tulkinta jäi mieleen. Se on lievästi ilmaistuna mahtava, ja varsinkin albumilla se on suorastaan korviahivelevä.
Ja useimmiten Declanin live-lauluääni ei albumiäänestään liiemmin eroa, mistä syystä en liiemmin välitä laulaako hän oikeasti livenä vai onko pakotettu vain aukomaan suutaan taustalla soivan levynsä päälle. (Jos vain tv-ohjelma on järjestänyt live-laulamisen mahdollisuuden ja terveys on ollut kohdallaan, Declan on aina laulanut oikeasti livenä.)

Declanilla ei ollut vain aivan mielettömän upea lauluääni, vaan poikaa on myös todella ihastuttavaa katsella; hänen persoonansa on niin elämäniloinen, sympaattinen ja sydämellinen, että ei voi kuin piristyä hänen haastattelujaan katsellessa/kuunnellessa - varsinkin kun hän on myös todella suloinen ilmestys ulkoisestikin, etenkin lapsena. Siis onhan hän komea nuorimies nykyään, mutta minä en siitä niin piittaa, siinä missä suloiset lapset sulattaa minunkin sydämeni. Varsinkin sellaiset joilla on niin suloinen hymy kuin Declanilla. Mutta siis etenkin se persoona! Ihan tosi, aina kun katson pikku-Declanin haastatteluja tekee mieli syleillä sitä - enkä todellakaan ole ainoa. ;D

Toinen syy miksi häntä on miellyytävää katsella on se miten hän livenäkin esiinttyessään heittäytyy musiikkiin ihan täysin. Declanista huokuu miten hän suorastaan hyppää musiikin sisään ja sitten alkaa laulaa sydämensä pohjasta. Se on erityisen liikuttavaa silloin kun hän oli vielä pikkuinen. Livetaltioinneista ei jää lainkaan kyseenalaiseksi etteikö hän todellakin rakastaisi laulamista ja esiintymistä. Myös albumiäänityksissä hän on laulanut todella tunteella. Tämä tietenkin kertoo myös sen, että hän oli jo lapsena ehdottoman luonteva ja itsevarma esiintyjä - ammattilainen.

"Olen työskennellyt monien upeiden artistien kanssa, ja se...seenne mikä Tom Jonesilla on, mikä Elvis Presleyllä oli, Beatlesillä oli...Declan Galbraithtilla on se; yksinkertaisesti raakaa, pysäyttämätöntä lahjakkuutta."
-Barry Mason
Chaiman - Xenex Music Group

"Mielestäni Declan on super-super-lahjakkuus joka pääsee huipulle. Hänellä on fantastinen ääni, mahtava persoona ja hän näyttää upealta."
-John Carver
musiikkivideo-ohjaaja (Robbie Williams/Phil Collins)

"Hän on hämmästyttävän itsevarma,  mutta ei suuruudenhullulla tavalla, hänellä on vain tämä sisäinen tunne ja tietoisuus että hän on hyvä siinä mitä tekee. Ja hän nauttii siitä niin paljon, hän on hämmästyttävän intohimoinen siinä."
-Teresa Harte
-EMI/Virgin Records

Declanilla oli/on siis menestyksen koko paketti; hurmaava persoona, upea ulkonäkö ja poikkeuksellisen upea lauluääni ja esiintymisen luontevuus. Hänellä olisi varmasti alusta asti ollut valmiudet maailmantähteyteen, mutta on parhaiten tunnettu Saksassa, Britanniassa, Irlannissa ja Kiinassa. Tämä johtunee todennäköisesti siitä että hänen vanhempansa katsoivat lapsensa parhaaksi pitää tämän musiikkikuviot hillittyinä ja elämän mahdollisimman normaalina pojan ikään nähden, sillä viihdemaailma on tuhonnut niin monen lapsitähden nuoruuden tai jopa elämän. Eikä Declan itsekään ole koskaan kuuluisuuden perässä ollut, vaan yksinkertaisesti rakastaa musiikkia, laulamista ja esiintymistä.

Declan esiintyi julkisesti (eli muidenkin kuin perheen ja ystävien edessä) ensimmäisen kerran 7-vuotiaana Rochester Dickens-festivaaleilla kadunkulmassa muiden katulaulajien tavoin - paitsi että hän ei tehnyt sitä raha mielessä vaan siksi että rakasti laulamista. Joten hän alkoi laulaa vanhoja irlantilaisia kappaleita joista piti, vierellään vain pieni laatikko kuten muillakin. Parissa tunnissa pojalle oli heitetty yhteensä 250£ (mikä on nykyeuroissa yli 450€) sillä jotkut alkoivat heitellä siihen myös isoja rahoja. Ihan vaan kylmiltään laulamisesta. Seuraavana vuonna paremmin järjestellyissä olosuhteissa hän keräsi 500£ (nykyeuroissa 900€) jotain parissa kolmessa tunnissa (kahden päivän aikana.) Kumpi summa oli kummalla kerralla on vähän epäselvää, koska kaksi haastattelua muistikuvineen on ristiriidassa keskenään, mutta pointti on se että hän keräsi satoja puntia poikkeuksellisen lyhyessä ajassa ja jopa ilman mitään taustamusiikkeja. Montako päivää tavallinen katulaulaja saa loilottaa tuollaisten summien eteen? ;D

8-vuotiaasta eteenpäin hän puolentoista vuoden aikana osallistui kaikkiaan 14:ään eri kykyjenetsintäkilpailuun ja voitti ne kaikki, useita titteleitä ja yli 1000£. Hän ei edelleenkään osallistunut raha tai edes voitto mielessä, vaan kokemuksen kannalta. Kykyjenetsintäkilpailujen voittoputki johti isojen levy-yhtiöiden huomioon. 9-vuotias Declan esitti coverin "Walking In The Air"-biisistä erikois-joululevyllä isojen nimien kuten Westlifen, Elton Johnin ja Elvis Presleyn joukossa. Sen perään Declan solmi miljoonan dollarin arvoisen levytyssopimuksen levy-yhtiö EMI:n kanssa (joka voitti useiden muiden levy-yhtiöiden halutessa pojan myös.)

Mikä tämän pojan laulusta sitten tekee niin ihmeellistä? Se, että hänen lauluäänensä oli uskomattoman voimakas niin pienen lapsen ääneksi ja ennen kaikkea puhdas kuin mikä, myös korkeimpaan ääniluokkaan yltäen - ja hän tiesi kuinka sitä käyttää niin että siitä saa kaiken irti! Ja hän ei koskaan käynyt laulutunneilla sillä hän ei tähdäänyt kuuluisuuteen. Hän vain oli lauleskellut paljon taaperoiästä asti ja kuunellut isoisäänsä joka oli myös laulaja.

Declan rakastaa live-esiintymistä ja kaikkein ikimuistoisimpia kokemuksiaan ovat tuolta lapsuudesta, kun hän esiintyi Englannin kuningattaren merkkijuhlissa St. Paulin katedraalissa, laulaen "Amazing Grace" taustallaan St. Paulin kuoro - sekä 22.000 ihmisen edessä esiintyminen Elton Johnin konsertissa. Minäkin rakastan Declanin live-esiintymisiä, koska äänensä on silloin (useimmiten) koskematon ja tietenkin hän heittäytyy eri tasolla lauluun kun ei laula äänitysmikrofoniin vaan yleisölle.

10-vuotias Declan rikkoi Guinnesin maailmanennätyksen esittämällä ensimmäisen singelnsä "Tell Me Why" maailman suurimman kuoron johdossa. (Taustakuoro muodostui konserttipaikalla olijoista ja radion sekä sateliitin kautta mukaan liittyneistä Britannian ja Irlannin lapsista, yhteensä yli 90.000 lasta. Tämän yrityksen järjesti 'Young Voices in Concerts' ja tulot lahjoitettiin lasten hyväntekeväisyyteen.)

Debyyttialbuminsa Declan, (julkaistu 22. syyskuuta 2002), myi platinalevyn arvosta (yli 200 000 kappaletta) ensimmäisen julkaisuvuoden aikana.

Sitä voisi kuvitella, että moinen menestyksen ja tunnustuksen kirjo ja tulva nousisi hattuun varsinkin pienelle pojalle, mutta eipä noussut.
Declan oli toki tosiaan hurmaava persoona ja jo silloin niin fiksu että ymmärsi että hänen täytyy yrittää pysyä ystävällisenä ja jalat maassa, mutta onnistui siinä tehtävässä varmastikin olennaisesti isänsä ja äitinsä ansiosta. Ensimmäisistä haastatteluista päätellen moinen menestys olisi varmasti pilannut hänet (kuten kenet tahansa niin pienen lapsen) jos hänen vanhempansa eivät olisi pitäneet hänestä hyvää huolta ja tämän jalat maassa.
TV-haastatteluissa pikku-Declan on aikuismaisempi mitä hän ihan todellisuudessa oli, hän kun koki velvollisuudekseen esittää aikuista teeveessä. Aito hän toki oli mielipiteissään ja puheissaan telkussakin, mutta siis tarkoitan aikuismaisempi verrattain kotona yksityisyydessä tehtyihin haastatteluihin joissa poika päästeli suustaan mielipiteitä haastattelijoistaan joita ei ehkä teeveessä olisi sanonut ja ei aina malttanut pysyä aloillaan vaan esimerkiksi karkasi välillä pihaan pelaamaan jalkkista (joskin kohteliaasti kysyi ensin luvan), ja esitteli mieluummin lelujaan kuin vastaili tylsiin kysymyksiin. :D
Declan oli ja on pääosin kohtelias sekä aina muistanut kovasti kiitellä häntä menestyksessä auttaneita ihmisiä ja tahoja matkan varrella. Toki on aina ollut havaittavissa jonkinasteista ylpeyttä, mutta siihen hänellä on tosiaankin syytä. :)

Declanin miljoonan dollarin levytyssopimus kattoi kolme albumia kolmessa vuodessa, mutta se ei toteutunut.
EMI jostain syystä luopui Declanista ensimmäisen levyn jälkeen, ja poika solmi sopimuksen toisen levy-yhtiön kanssa ja tokan levyn valmistuminen lykkääntyi parilla vuodella.
Declan kuitenkin levytti ne kolme albumiaan vuosina 2002-2008 - 10-vuotiaana, 14-vuotiaana ja 16-vuotiaana - kunnes vetäytyi tauolle. Osittain koulutuksensa jäätyä taka-alalle uran takia ja osittain koska halusi keskittyä tekemään omaa musiikkiaan. Hän kertoi virallisessa MySpace-blogissaan aikovansa palata jossain vaiheessa ja kirjoittavansa tällä välin itse biisejä. Tähän mennessä hän siis on tulkinnut paljon covereita, mutta hänelle on myös kirjoitettu paljon omiakin biisejä, osa myös debyyttialbumilleen "Declan". Toka albuminsa "Thank You" muodostuu kokonaisuudessaan covereista, mutta taas kolmas albuminsa "You and Me" sisältää alkuperäisbiisejä - mm. yhden hänen itse kirjoittamansa, Moody Blues.

Declan täytti pari päivää sitten, (19. joulukuuta), 20 vuotta joten hänen äänenmurroksensa pitäisi alkaa olla loppupuolella.Vaikka hänen lauluäänensä ei ole enää erityinen toisin kuin oli ennen äänenmurrosta, on siinä edelleen (minun mielestäni ja monen muunkin mielestä) jokin sykähdyttävä pehmeys/lämpö.

Declan kiersi vuonna 2010, Route 66-teatterikiertueen kanssa esiintymässä. Me lukemattomat vannoutuneet fanit odotamme ikävöiden hänen paluutaan.

(MUOKS: 2.4.2012 - Declan on palannut!!! Malliskuussa 2012 hän avasi virallisen SoundCloud-profiilin jossa julkaisee demoversioita uusista itsekirjoittamastaan biiseistä! Huomatkaa, että ne eivät ole vielä ammattitaitoisesti tuotettuja joten niiden äänenlaatu ja sen sellainen ei ole virallisen albumin tasoa. :MUOKS)

Tuli mitä tuli, Declan Galbraith on ehdottomasti yksi Elämäni Rakkaus mitä musiikin maailmaan tulee. Pidän kovasti myös joistain alunperin hänelle kirjoitetuista biiseistä, mutta kirkkaasti suosikein on hänen lapsena esittämänsä cover irlantilaisesta kappaleesta Carrickfergus. Yhtään liioittelematta, usein tuntuu että minua ei haittaisi vaikka maailmassa ei muuta musiikkikappaletta olisikaan kuin pikku-Declanin tulkinta Carrickfergusista! :D Alla muutama esimerkki hänen kehityksestään.

Walking In The Air (live, 9v)
Carricfergus (debyyttialbumi tai live, en ole ihan varma, muta 10v)
Amazing Grace (debyyttialbumi, 10v)
Näytteitä (albumi "Thank You", 14v)
Nothing Else Matters (albumi "You and Me", 16v - myös miten korkealle hän yhä sai äänensä)
Nights In White Satin (live, 16v)
Sedated - (live, 22v, kahvilakeikalta vuodelta 2014 - itsekirjoittamansa biisi)

Jos innostut katsomaan hänen haastattelujaan, huomaat että hän puhuu vahvalla brittiaksentilla, mutta laulaessa se katoaa lähes kokonaan ja hän kuulostaa amerikkalaislaulajalta jolla brittiaksentti puskee välillä läpi esimerkiksi "was"" kaltaisten sanojen kohdalla. En tiedä, mutta en usko että se on tarkoituksellista sillä hän ei ole koskaan ilmaissut minkäänlaista amerikkaihailua, päinvastoin, vaikuttaa rakastavan juuriaan.

Minä rakastuin Declanin lauluääneen sekä mahdottoman söpöön ulkonäköön ja hymyyn, sitten esiintymischarmiin, sitten ihastuin häneen persoonana. Syystä että ihan ensin kuulin vain audioversion 10-vuotiaan Declanin Danny Boy-coverista, sitten näin samanikäisenä taltioidun live-esityksen, ja vasta sitten katsoin haastatteluja.

Declanin äiti, omien sanojensa mukaan oli alussa hyvin innoissaan tämän tulevaisuudesta, mutta myös hermostunut pojan puolesta. Nähdäkseni nainen vaikutti suorastaan alakuloiselta katsellessaan 9-vuotiaan poikansa esiintymistä livenä televisiossa ensi kertaa. Ymmärrettävää sinänsä; poika oli vielä pieni ja niin moni lapsitähden elämä on tuhoutunut tai vähintään kärsinyt viihdemaailman pyörityksessä.
Joten hänen isä ja äiti, haastatteluissakin ilmi käyden, nimenomaan pitivät alusta asti huolen siitä että Declanin elämä pysyi mahdollisimman normaalina ja tasapainoisena ikäänsä nähden ja että laulaminen pysyisi pojan elämässä samankaltaisena kuin jollekin muulle (pikku)pojalle esim. jalkapalloharrastus. 14-vuotiaana Declan itsekin sanoi että laulaminen on vain jotain mitä hän rakastaa tehdä, jalat on pysyneet maassa ja elämä on pitkälti aivan notmaalin teinipojan elämää. Kaikenkaikkiaan Declan vaikuttaa ihmiseltä joka olisi ilo ja kunnia tuntea henkilökohtaisesti. Ei siksi että hän on kuuluisa ja lahjakas, vaan ensisijaisesti siksi että hän vaikuttaa hienolta ja maailmasta suuresti välittävältä ihmiseltä jolla on lisäksi intohimo musiikkiin ja nöyrä asenne menestykseen eikä showbisnes tunnu muutenkaan tuottaneen hänelle vahinkoa. Minun on vaikea nähdä Declania päätymässä rappiolle musiikkiuransa tiimoilta.

Declanin tulevia albumeja kaivaten ja odotellessa toivon tämänkin blogimerkinnän kasvattavan hänen fanilaumaansa. :)