Löysin ja suomensin/sovelsin nämä kysymykset täältä.
1.) Valitse 2-5 tämänhetkistä fandomiasi?
1. Harry Potter
2. Leijonakuningas
3. Peter Pan
4. Oopperan kummitus
5. Buffy Vampyyrintappaja / Angel TVS
2.) Suosikkihahmosi kustakin fandomista?
1. Barty Kyyry Jr., Sirius Musta, Weasley kaksoset, Albus Dumbledore, Lee Jordan
2. Simba, Kiara, Kovu, Banzai, Pumba
3. Peter, Wendy, kapteeni Koukku, Helinä-keiju
4. Erik (eli Kummitus), Christine (ei Lerouxissa), Raoul (ei Lerouxissa)
5. Connor, Giles, Angel, Buffy, Fate, pormestari Richard Wilkins, Spike, Willow, Xander, Anya, Tara, Oz, Joyce
3.) Suosikki parituksia?
1. En oikeastaan mieti parituksia Pottereissa eli ei ole suosikkeja. Fanien au-parituksista tosin kiehtoo Draco/Hermione.
2. Kiara/Kovu. Ei oikeastaan muita. Fanien parituksista en niin välitä.
3. Peter/Wendy. Sama juttu kuin yllä.
4. Erik/Christine. Sama juttu kuin yllä.
5. Buffy/Angel, Buffy/Spike, Tara/Willow, Oz/Willow, Xander/Anya.
4.) Mikä on suosikkiasiasi ko. fandomissa?
1. Koko syvästi inspiroiva velhouniversumi ja miten kirjat yhdistää hienosti lapsenomaiseen materiaaliin, synkkää ja aikuisemmille suunnattua teemaa ja materiaalia. Ja foorumiroolipelit.
2. Se miten synkkä ja rehellinen se on Disney-elokuvaksi.
3. Peter Panin hahmon psykologia.
4. Andrew Lloyd Webberin musikaali(elokuva) ja Susan Kayn faninovelli. Kumpikin yhtä suosikkeja.
5. Hahmojen erityisen helposti samaistuttavuus, sarjan huumori, ja nuorten hahmojen puhetapa joka on tosi viihdyttävää, Angel TVS:ssä myös sen tunnari sekä Connorin ja Angelin tarina.
5.) Mikä ärsyttää/mitä vihaat eniten ko. fandomissa?
1. Ei oikeastaan mikään. Ei ole vielä yhtään erityisen ikävää kokemusta.
2. Fanit jotka eivät kunnioita rajaa fanitarinoiden ja virallisten faktojen välillä vaan levittelevät omia fantasioitaan totuutena, mikä luo hirmuisesti sekavuutta ja virheellistä tietoa uusille faneille.
3. Se miten Disneyn animaatioelokuva on muodostunut Peter Panin keulakuvaksi/kasvoiksi vaikka sillä on hyvin vähän yhteistä alkuperäisen, todellisen tarinan ja hahmojen kanssa.
4. Andrew Lloyd Webberin oman rakastetun musikaalinsa virallinen jatko-osa(a) Love Never Dies.
5. Ei tässäkään oikein mikään.
6.) Oletko luonut siihen yhtään fanihahmoa? (fanihahmo = original character = täysin itse luotu.)
1. Kyllä.
2. En, (jos au-versiotani Kovusta ei lasketa.)
3. En.
4. En, mutta aion kyllä.
5. En.
7.) Haluatko kertoa niistä hahmoistasi jotain?
1. Jesse oli velho ja ihmissusipoika joka tappoi kerran onnettomasti tyttöystävänsä pikkusiskon ja tuli isänsä hylkäämäksi, vihasi kiroustaan ja lopulta se vahingossa saatiin nostettua sen yltä.
Hunter on velho ja ihmissusipoika joka rakastaa tartuntaansa ja puolitosissaan miettii millaista olisi tappaa ihminen, on lähes ylivilkas persoona ja suuri kauhugenren fani ja käytännön pilailija.
Jacob on tuon uudemman ihmissuteni isä joka on velho, mutta työskentelee jästien rikospoliisina ja jonka pikkuveli katosi vuosikymmeniä sitten, liittyen taikamaailman rikoksiin. Hän on hyvin omistautunut ja rakastava isä eikä ikinä hylkäisi poikaansa.
Connor on hieman epätasapainoinen vaikkakin onnellisesti hyville vanhemmille adoptoitu puoliverinen velho. Hän on kahden verisisaruksen lapsi, mutta se ei tuonut minkäänlaisia kehitysongelmia. Epätasapainoisuus johtuu juuristaan psykopaatti-isänsä hoivissa. Connor oli niin nuori huostaanotettaessa ettei tietoisesti muista mistään mitään, mutta jäljet jäi ja kaavailen että koko historia aukeaa hänelle vielä jonain päivänä ja mahdollisesti kallistaa hänet toisessa velhosodassa pimeän puolelle.
2. Kovusta loin au-version vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuvaan foorumiroolipeliin.
3. -
4. Aion luoda oman fanihahmon Oopperan kummitus-roolipeliini. Kaavailen että se olisi jonkinlainen katulapsi/teini.
5. -
8.) Kuka on vähiten suosikkisi fandomin hahmoista?
1. Ginny Weasley. Ärsyttävä persoona.
2. Zira. Jotenkin vaan ei niin kauheesti kolahda.
3. En osaa sanoa.
4. En osaa sanoa.
5. Herra/Master (vampyyrien "kuningas")
9.) Oletko romanttisesti ihastunut mihinkään päähahmoon?
En, enkä sivuhahmoihinkaan.
10.) Haluatko sanoa fandomisi luojalle jotain?
No joo, mutta on hyvin epätodennäköistö ettö he lukisivat suomenkilistä blogia ja juuri tätä merkintää. :)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste peter pan. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste peter pan. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 19. syyskuuta 2012
sunnuntai 11. joulukuuta 2011
Minä ja fanfiction / fanitarinat
Nähden siihen miten iso ja merkittävä osa elämääni luova kirjoittaminen on ja miten ilmaisen itseäni kirkkaasti parhaiten kirjoittamalla, voisi kuvitella sen olleen aina olennainen osa elämääni. Muttei ollut.
Osasin lukea jo ennen koulun aloitusta joten kun muut harjoittelivat aakkosia, minä tavasin jo sujuvasti ja kun muut harjoittelivat tavaamista, minä luin sujuvasti. Eikä kukaan kuulema tiedä miten minä opin lukemaan, kun kenenkään ei tiedetä opettaneen. Koulussa pidin aina kovasti äidinkielentuntien ainekirjoituksista, ja opettajani kehuivat usein miten elävästi kirjoitan. Kyseessä ei ollut fanfiction vaan ihan omaperäiset tarinat. Mutta en muista koskaan tosissani kirjoittaneeni tarinoita kotona ennen kuin vasta aikuisena, sen enempää omaperäisiä kuin fanitarinoitakaan.
Sen sijaan ala-aste ikäisenä luin paljon ihan oikeita kirjojakin enkä vain sarjakuvia. Erinäisten nuortenkirjasarjojen lisäksi myös enemmän aikuisille suunnattuja teoksia.
Yläasteella lukeminen jäi huomattavasti vähemmälle ja sen sijaan elokuvamieltymykseni kasvoi ja minusta tuli leffafriikki, mukaan lukien erityisesti kauhugenre. Kirjoja luin lähinnä jos oli pakko kouluprojektien myötä (jos luin, sain hylätyn muutamia kertoja kun en viitsinyt lukea.) Ja luin tietysti, jos joku kiinnostava elokuva pohjautui kirjaan. Vasta myöhäisteini-iässä ja varhaisaikuisuudessa kirjat palasivat kunnolla takaisin mm. Harry Potter -kirjojen ja Taru Sormusten Herrasta myötä.
Minä luin fanfictionia ensimmäisen kerran vuonna 1997, Titanic-elokuvan myötä, kun ihastuin Jackin ja Rosen rakkaustarinaan. Luin tonneittain AU-fanfictionia ja luvan saatuani aloin jopa suomentamaan erästä erityisen tasokasta tarinaa joka liikutti minua suuresti, mutten koskaan saanut sitä suomennosta valmiiksi saatika julki. Johtuen varmaan siitä, että inhoan suomenkieltä.
Ensimmäinen fanfiction-kirjoitukseni taisi syntyä vuonna 1998, puolitosissaan vääntämäni lyhyt jatkokertomus pohjaten Wes Cravenin elokuvaan SCREAM. En koskaan julkaissut sitä, kun en edes hionut sen ideaa kovin pitkälle. Taisin aloittaa fanfictionin kirjoituksen tosissani vasta vuonna 2003-2004, löydettyäni foorumiroolipelit. Aloitin kyllä foorumiroolipelit kirjoittamalla Frodo Reppulia ja Pippin Tukia, mutta lasken ensimmäiseksi "viralliseksi" fanfiction-tarinakseni tarinat Harry Potter-maailmaan täysin itse luomastani hahmosta jonka siirsin ajan kuluessa foorumiroolipeleistä tavallisen fanfictionin puolelle ja hahmo kehittyi sen myötä hurjasti ja julkaisin myös noita tarinoita.
Ehkä se oli osittain tuo kasvun aikana tapahtunut aktiivinen lukeminen ja elokuvaharrastus joka painotti minut fanfictionin puolelle, tai sitten olen vain intohimoisempi fanipersoona kuin originaalikirjoittaja. Mielikuvituksen puutteesta ei ainakaan ole kyse sillä olen useasti luonut täysin omia hahmoja myös reaalimaailmankuvaan ja ilman minkäänlaista kirja tai elokiuvapohjaa - inspiraatio niihin hahmoihin vaan ei tunnu kestävän.
Toisaalta en melkein koskaan kirjoita jostakin äärimmäisen valmiista hahmosta vaan valitsen hahmon josta luojansa ei ole kertonut paljon mitään ja näin ollen on jäänyt itselleni tilaa syventää ja kirjoittaa hahmo omassa uniikissa visioissani ja hahmosta tulee valtaosaksi minun omani, vähäisiin canon-infoihin pohjaavana. Tällaisia hahmoja ovat esimerkiksi Harry Potter -hahmo Barty Kyyry Jr. Toisaalta, kuten Don Rosa Roope Ankan kanssa, minä olen halunnut kaivaa esiin ja huomioida kaikki mahdolliset Barty Kyyry Juniorista kerrotut canon-faktat, analysoida ja sovittaa ne näkemykseeni, eli otan hahmon luojan mahdolliset aikomukset vakavasti. En silti mitenkään välttämättä tavoittele alkuperäisen luojan näkemykseen pääsemistä, vaan luon hahmosta loogisuuden rajoissa oman näköiseni ja sellaisen josta jaksan kirjoittaa.
Vaihtoehtoisesti saatan kirjoittaa hahmosta josta luojansa on kertonut tonneittain tietoa - mutta niissä tapauksissa yleensä sovellan monen eri version kanssa eli yhdistän monen eri canonin versioita omassa näkemyksessäni. Esimerkiksi Peter Pan; yhdistän hahmoversiossani soveltaen J.M. Barrien kirjan hahmon ja vuoden 2003 live-action -elokuvan hahmon, koska jälkimmäinen on ihailtavan uskollinen ensiksimainitulle, mutta vienyt hahmon ratkaisevasti eri tasolle ja tuonut siihen uutta. Lisäksi kirjoitan aivan eri ikäisestä versiosta kuin kummassakaan cannon-lähteessä oleva on - ja näin ollen sain rutkasti tilaa melko vapaasti syventää ja muokata hahmoa itselleni mahdollisimman mielenkiintoiseksi ja omannäköisekseni.
Ainoa jo valmiiksi paljon canon-persoonaa ja infoa omaava hahmo josta olen alkanut oikein syvemmin ja panostetummin kirjoittamaan ilman suurempaa sovellusmahdollisuutta tai aiettakaan, on Leijonakuningas-elokuvan Simba.
Minulle on siis antoisaa ja tärkeää saada analysoida ja syventää jonkun kirjailijan luomusta jota rakastan, kunnioittaen kirjailijan teemoja ja mahdollisia näkemyksiä mutta kuitenkin pääasiallisesti omaan näkemykseeni painottaen. Tuo prosessi on jostain syystä minulle inspiroivampaa kuin täysin originaalin hahmon luominen reaalimaailmaan. Hahmoja itsekin luoneena tiedän miten rakkaita ja tärkeitä ne luojalleen voivat olla ja olen erittäin kiitollinen jos joku sallii fanfictionin hahmoistaan joten tietenkin pyrin aina parhaani kunnioittamaan alkuperäisen luojan tunteita enkä siis kohtele heidän hahmojaan mielivaltaisesti saati kirjoita niitä mauttomiin juonipolkuihin.
Reaalimaailmaan luomiani hahmoja on ollut foorumiroolipelien yhteydessä, mm. 1800-luvun Ranskan aatelissuvun jäsen sekä katupoika, ja muutamia modernin ajan brittiläisiä ongelmanuoria ongelmanuorten sisäoppilaitoksessa. Hahmokirjo on ollut aika kattava ja olen kyllä heistä kaikista kovasti pitänyt, mutta kuten sanottua, inspiraatio ei kestä kovin pitkään vaikka hahmo olisi kuinka psykologinen (ja siis rakastan psykologiaa toiseksi eniten maailmassa. Ensimmäisenä listalla on tietenkin perheeni.) Minä tarvitsen vähintäänkin fantasiaelementin, jotta inspiraatio säilyisi täysin oman hahmon kohdalla.
Panostetuimmat ja pitkäaikaisimmat hahmoni ovat olleet ihmissusia ja itseasiassa noin puolet täysin itse luomistani hahoista ylipäätään eli ilmeisesti ihmissudet ovat minulle se kaikkein inspiroivin aihe. Ja niiden hahmojen tiimoiltahan voi ajatella tarinoita ihmissusi-fanfictionina, jos sikseen tulee. Varsinaisista fanipohjaisista maailmoista ainoa joka on inspiroinut täysin itse luomaan hahmon, on ollut Harry Potter -maailma. Sinne olen luonut muitakin kuin ihmissusia. Mutta, nämä kaksi yhdistettynä meinaa sitä että kaikkein eniten ja varmimmin inspiroiva pohja on: itse luotu ihmissusi Harry Potter -maailmassa.
Olen kirjoittanut fanfictionia eniten foorumiroolipelien muodossa. Joskus vastapelaajani luvan kanssa muotoilen pelatun pelin tavallisen fanfiction-tarinan muotoon ja mahdollisesti käännän englanniksi ja julkaisen muualla. Mutta joskus roolipeliin luomani hahmot ovat siirtyneet tai yltäneet myös erillisen fanfictionin puolelle, kuten aivan ensimmäinen täysin oma hahmoni, ihmissusipoika Jesse ja uusin ihmissusipoikani Hunter.
Minusta on todella hauskaa vääntää pelattuja pelejä tavalliseksi fanfiction-tarinaksi ja kääntää englanniksi, painottaen uudelleenmuotoiltu tarina enimmäkseen oman hahmoni näkökulmaan, mutta kuitenkin lopulta enemmän nautin niiden kirjoittamisesta jotka kirjoitan puhtaasti omasta päästäni ilman minkäänlaista roolipelipohjaa. Siitä kummat ovat parempia, on vaikea mennä itse sanomaan. Mutta kaikkein eniten nautin foorumiroolipeli-muotoissesta kirjoittamisesta, eli siis foorumiroolipelaamisesta. Koska silloin kaikki ei ole minun käsissäni ja syntyy jännitys siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja toisen kirjoittama jatko saattaa tarjota idean jota et olisi yksin kirjoittaessa keksinyt. Tietysti tavallinen jatkotarina ajaa periaatteessa saman asian, mutta siinä on se ongelma, että niissä pätkät ovat turhan pitkiä ja toisella on oikeus päättää minunkin hahmoni liikkeitä ja ajatuksia mitä taas ei toimi kun on kyse OC-hahmosta tai omasta näkemyksestä jostakin canon-hahmosta.
Eli suosikki ficcitityylini:
1.) Foorumiroolipelit
2.) Täysin omasta päästä kirjoitettu tarina
3.) Foorumiroolipelin pelitapahtumasta uudelleenmuotoiltu tarina
Ja kaikkea noita harrastan melkolailla yhtä paljon.
Kirjoittaisin mieluiten vain englanniksi sillä jotenkin kuvailutarkkuuteni ja jollain tasolla mielikuvituksenikin vapautuu sillä kielellä huomattavasti paremmaksi, kuin tällä ahdistavan rumalla ja kankealla äidinkielelläni. Roolipeleissä en kuitenkaan voi englanniksi kirjoittaa kun vastapelaajia jotka sitä haluavat tai osaavat tarpeeksi hyvin, ei löydy.
Kirjoitan hahmojeni elämäntarinaa mielelläni 1-lukuisina ficceinä eli niin että koko elämä muodostuu pikkuhiljaa 1-lukuisisten tarinoiden sarjasta joita kirjoitan ja julkaisen sattumanvaraisessa järjestyksessä - mikä kohta hahmon aikajanaa milloinkin sattuu inspiroimaan. Ei 2-4 lukuiset tarinatkaan ennennäkemättömiä ole, mutta koen olevani parempi 1-lukuisten tarinoiden kanssa. Tämä voinee osittain juontaa kehitykseni foorumiroolipelipohjasta jossa olosuhteiden pakosta hahmojen tarina koostuu useista, lyhyemmistä palasista.
Joskus haaveilen, että kirjoittaisin faninovellin kirjaksi. Jos jonain päivänä olen kirjoittustaidoiltani novellitasolla. Tosin, jos vaikka Rowling antaisikin luvan, käsittääkseni jo netissä julkaistua tekstiään ei enää kovin todennäköisesti saa myytyä kustantajille, vaikka poistaisikin ne nettijulkaisut. Eli pitäisi julkaista itsekustanteena. Mutta kirjojen painatus on sikakallista, niin että saa nähdä kuinka käy.
Hyvin todennäköisesti pitäydyn aina vain epäkaupallisen online-fanfictionin maailmassa 1-lukuisissa tai 2-4-lukuisissa tarinoissa, vaikka muokkautuisinkin novellitasoiseksi kirjoittajaksi joskus. Mutta kuka tietää, ehkä joskus jokin uusi hahmo innostaa ja jotain suurempaa yritelmää syntyisikin.
Rakkaimmat hahmot joista kirjoitan aktiivisesti ja tulen varmasti kirjoittamaan vielä vuosikausia:
~ STEPHEN HUNTER KING
Täysin itse luomani ihmissusihahmo Harry Potter-maailmassa, Harryn ikätovereita Korpinkynnen tuvasta. Hunter ei ole erityisen kiinnostunut Potterin ja Voldemortin tarinasta eikä ole osallisena sodassa muutoin kuin pakoilemalla kuolonsyöjien Tylypahkaa vuosina 1997-1998. Hunter on äitinsä hylkäämä, epäterveellisen, lähes pakkomielteisen rakkauden ihmisusiin riivaama jokseenkin vilkas lapsi joka rakastaa kauhugenreä ja käytännön pilailua. Ihmissusi hän on ollut 7-vuotiaasta asti. Hänen asenteensa ihmissusiin aiheuttaa tavallista enemmän ongelmia hänen perheessään, sen historiassa ollen aika lailla draamaa ennestään. Hunterin mielenterveys on vaakalaudalla, mutta todennäköisesti hänelle on tiedossa suhteellisen valoisa tulevaisuus. Koska pohjimmiltaan Hunter on todella suloinen persoona, enkä halua sille liikaa pahaa. Vaikka siltä saattaa vaikuttaa, Hunterin inspiraatio ei tullut missään suhteessa Remuksesta tai Kelmeistä vaan jostain aivan muualta.
Teini-ikäinen versio pohjautuen J.M. Barrien novelleihin ja P.J. Hoganin ohjaamaan vuoden 2003 elokuvaan, tosin toisin kuin kirjat ja elokuva, visioni tapahtuu modernissa maailmassa. Poika joka karkasi kotoa ja lopulta lopullisesti palata aikoessaan totesi äitinsä unohtaneen hänet ihan kokonaan ja korvanneen toisella lapsella. Poika joka eli tämän trauman kanssa melkein 30 vuotta väkivaltaisessa maailmassa merirosvokapteenin murhapakkomielteen kohteena, ja aikuisia vihaten, aikuiseksi kasvamista peläten ja siitä kieltäytyen. Poika jonka polku lopulta kohtasi sieluntoverinsa, "Sen Oikean" kanssa joka lopulta tietämättään onnistui saamaan pojan antamaan elämälle uuden tilaisuuden, ainakin jollain tasolla. Peter Pan palasi Lontooseen kasvamaan ja vanhenemaan, muttei antanut kenenkään adoptoida itseään saati luottanut aikuisiin, ei käsitellyt äitiongelmaansa tai muitakaan psyykkisiä ongelmiaan liiemmin, eikä astunut takaisin Wendyn elämään kuin vasta 16-vuotiaana.
~ BARTY KYYRY JR.
Harry Potter ja Liekehtivä pikari -kirjasta tuttu kuolonsyöjä. Näkemykseni hänestä on radikaalisti eri kuin se mihin fanfiction-maailma tuppaa painottamaan ja varsinkin eri kuin se elokuvaversion kirjaimellisesti valheellinen näkemys. Minä en tiedä mikä on Rowlingin aikomus tämän hahmon suhteen, mutta uskon näkemykseni olevan monessa suhteessa lähempänä sitä kuin useimmat fanfiction-versiot, koska kuten sanottua minä olen huomionut canonista kaikki pienimmätkin yksityiskohdat ja pohtinut asioita kaikkien hahmojen näkökulmata ja myös kirjailijan kirjoituksen kulman huomioon ottaen. Paljon on silti jäänyt tulkinnanvaraa joten paljon tässä hahmoversiossa on täysin omaa näkemystäni joka seikka voi kirjailijan aikeessa olla aivan päinvastaista. Varmaa kuitenkin kirjan tietojen pohjalta on, että Barty Junior EI ollut psykoottinen innokas murhaajakiduttaja ensimmäisen sodan aikana, eikä ollut läheskään niin fanaattinen ja omistautunut kuolonsyöjä silloin kuin oli Pikari-kirjan ajankohtana.
 |
| kuvan lähde |
Sen sijaan ala-aste ikäisenä luin paljon ihan oikeita kirjojakin enkä vain sarjakuvia. Erinäisten nuortenkirjasarjojen lisäksi myös enemmän aikuisille suunnattuja teoksia.
Yläasteella lukeminen jäi huomattavasti vähemmälle ja sen sijaan elokuvamieltymykseni kasvoi ja minusta tuli leffafriikki, mukaan lukien erityisesti kauhugenre. Kirjoja luin lähinnä jos oli pakko kouluprojektien myötä (jos luin, sain hylätyn muutamia kertoja kun en viitsinyt lukea.) Ja luin tietysti, jos joku kiinnostava elokuva pohjautui kirjaan. Vasta myöhäisteini-iässä ja varhaisaikuisuudessa kirjat palasivat kunnolla takaisin mm. Harry Potter -kirjojen ja Taru Sormusten Herrasta myötä.
Minä luin fanfictionia ensimmäisen kerran vuonna 1997, Titanic-elokuvan myötä, kun ihastuin Jackin ja Rosen rakkaustarinaan. Luin tonneittain AU-fanfictionia ja luvan saatuani aloin jopa suomentamaan erästä erityisen tasokasta tarinaa joka liikutti minua suuresti, mutten koskaan saanut sitä suomennosta valmiiksi saatika julki. Johtuen varmaan siitä, että inhoan suomenkieltä.
Ensimmäinen fanfiction-kirjoitukseni taisi syntyä vuonna 1998, puolitosissaan vääntämäni lyhyt jatkokertomus pohjaten Wes Cravenin elokuvaan SCREAM. En koskaan julkaissut sitä, kun en edes hionut sen ideaa kovin pitkälle. Taisin aloittaa fanfictionin kirjoituksen tosissani vasta vuonna 2003-2004, löydettyäni foorumiroolipelit. Aloitin kyllä foorumiroolipelit kirjoittamalla Frodo Reppulia ja Pippin Tukia, mutta lasken ensimmäiseksi "viralliseksi" fanfiction-tarinakseni tarinat Harry Potter-maailmaan täysin itse luomastani hahmosta jonka siirsin ajan kuluessa foorumiroolipeleistä tavallisen fanfictionin puolelle ja hahmo kehittyi sen myötä hurjasti ja julkaisin myös noita tarinoita.
Ehkä se oli osittain tuo kasvun aikana tapahtunut aktiivinen lukeminen ja elokuvaharrastus joka painotti minut fanfictionin puolelle, tai sitten olen vain intohimoisempi fanipersoona kuin originaalikirjoittaja. Mielikuvituksen puutteesta ei ainakaan ole kyse sillä olen useasti luonut täysin omia hahmoja myös reaalimaailmankuvaan ja ilman minkäänlaista kirja tai elokiuvapohjaa - inspiraatio niihin hahmoihin vaan ei tunnu kestävän.
Toisaalta en melkein koskaan kirjoita jostakin äärimmäisen valmiista hahmosta vaan valitsen hahmon josta luojansa ei ole kertonut paljon mitään ja näin ollen on jäänyt itselleni tilaa syventää ja kirjoittaa hahmo omassa uniikissa visioissani ja hahmosta tulee valtaosaksi minun omani, vähäisiin canon-infoihin pohjaavana. Tällaisia hahmoja ovat esimerkiksi Harry Potter -hahmo Barty Kyyry Jr. Toisaalta, kuten Don Rosa Roope Ankan kanssa, minä olen halunnut kaivaa esiin ja huomioida kaikki mahdolliset Barty Kyyry Juniorista kerrotut canon-faktat, analysoida ja sovittaa ne näkemykseeni, eli otan hahmon luojan mahdolliset aikomukset vakavasti. En silti mitenkään välttämättä tavoittele alkuperäisen luojan näkemykseen pääsemistä, vaan luon hahmosta loogisuuden rajoissa oman näköiseni ja sellaisen josta jaksan kirjoittaa.
Vaihtoehtoisesti saatan kirjoittaa hahmosta josta luojansa on kertonut tonneittain tietoa - mutta niissä tapauksissa yleensä sovellan monen eri version kanssa eli yhdistän monen eri canonin versioita omassa näkemyksessäni. Esimerkiksi Peter Pan; yhdistän hahmoversiossani soveltaen J.M. Barrien kirjan hahmon ja vuoden 2003 live-action -elokuvan hahmon, koska jälkimmäinen on ihailtavan uskollinen ensiksimainitulle, mutta vienyt hahmon ratkaisevasti eri tasolle ja tuonut siihen uutta. Lisäksi kirjoitan aivan eri ikäisestä versiosta kuin kummassakaan cannon-lähteessä oleva on - ja näin ollen sain rutkasti tilaa melko vapaasti syventää ja muokata hahmoa itselleni mahdollisimman mielenkiintoiseksi ja omannäköisekseni.
Ainoa jo valmiiksi paljon canon-persoonaa ja infoa omaava hahmo josta olen alkanut oikein syvemmin ja panostetummin kirjoittamaan ilman suurempaa sovellusmahdollisuutta tai aiettakaan, on Leijonakuningas-elokuvan Simba.
Minulle on siis antoisaa ja tärkeää saada analysoida ja syventää jonkun kirjailijan luomusta jota rakastan, kunnioittaen kirjailijan teemoja ja mahdollisia näkemyksiä mutta kuitenkin pääasiallisesti omaan näkemykseeni painottaen. Tuo prosessi on jostain syystä minulle inspiroivampaa kuin täysin originaalin hahmon luominen reaalimaailmaan. Hahmoja itsekin luoneena tiedän miten rakkaita ja tärkeitä ne luojalleen voivat olla ja olen erittäin kiitollinen jos joku sallii fanfictionin hahmoistaan joten tietenkin pyrin aina parhaani kunnioittamaan alkuperäisen luojan tunteita enkä siis kohtele heidän hahmojaan mielivaltaisesti saati kirjoita niitä mauttomiin juonipolkuihin.
Reaalimaailmaan luomiani hahmoja on ollut foorumiroolipelien yhteydessä, mm. 1800-luvun Ranskan aatelissuvun jäsen sekä katupoika, ja muutamia modernin ajan brittiläisiä ongelmanuoria ongelmanuorten sisäoppilaitoksessa. Hahmokirjo on ollut aika kattava ja olen kyllä heistä kaikista kovasti pitänyt, mutta kuten sanottua, inspiraatio ei kestä kovin pitkään vaikka hahmo olisi kuinka psykologinen (ja siis rakastan psykologiaa toiseksi eniten maailmassa. Ensimmäisenä listalla on tietenkin perheeni.) Minä tarvitsen vähintäänkin fantasiaelementin, jotta inspiraatio säilyisi täysin oman hahmon kohdalla.
 |
| kuvan lähde |
Olen kirjoittanut fanfictionia eniten foorumiroolipelien muodossa. Joskus vastapelaajani luvan kanssa muotoilen pelatun pelin tavallisen fanfiction-tarinan muotoon ja mahdollisesti käännän englanniksi ja julkaisen muualla. Mutta joskus roolipeliin luomani hahmot ovat siirtyneet tai yltäneet myös erillisen fanfictionin puolelle, kuten aivan ensimmäinen täysin oma hahmoni, ihmissusipoika Jesse ja uusin ihmissusipoikani Hunter.
Minusta on todella hauskaa vääntää pelattuja pelejä tavalliseksi fanfiction-tarinaksi ja kääntää englanniksi, painottaen uudelleenmuotoiltu tarina enimmäkseen oman hahmoni näkökulmaan, mutta kuitenkin lopulta enemmän nautin niiden kirjoittamisesta jotka kirjoitan puhtaasti omasta päästäni ilman minkäänlaista roolipelipohjaa. Siitä kummat ovat parempia, on vaikea mennä itse sanomaan. Mutta kaikkein eniten nautin foorumiroolipeli-muotoissesta kirjoittamisesta, eli siis foorumiroolipelaamisesta. Koska silloin kaikki ei ole minun käsissäni ja syntyy jännitys siitä mitä tapahtuu seuraavaksi. Ja toisen kirjoittama jatko saattaa tarjota idean jota et olisi yksin kirjoittaessa keksinyt. Tietysti tavallinen jatkotarina ajaa periaatteessa saman asian, mutta siinä on se ongelma, että niissä pätkät ovat turhan pitkiä ja toisella on oikeus päättää minunkin hahmoni liikkeitä ja ajatuksia mitä taas ei toimi kun on kyse OC-hahmosta tai omasta näkemyksestä jostakin canon-hahmosta.
Eli suosikki ficcitityylini:
1.) Foorumiroolipelit
2.) Täysin omasta päästä kirjoitettu tarina
3.) Foorumiroolipelin pelitapahtumasta uudelleenmuotoiltu tarina
Ja kaikkea noita harrastan melkolailla yhtä paljon.
Kirjoittaisin mieluiten vain englanniksi sillä jotenkin kuvailutarkkuuteni ja jollain tasolla mielikuvituksenikin vapautuu sillä kielellä huomattavasti paremmaksi, kuin tällä ahdistavan rumalla ja kankealla äidinkielelläni. Roolipeleissä en kuitenkaan voi englanniksi kirjoittaa kun vastapelaajia jotka sitä haluavat tai osaavat tarpeeksi hyvin, ei löydy.
Kirjoitan hahmojeni elämäntarinaa mielelläni 1-lukuisina ficceinä eli niin että koko elämä muodostuu pikkuhiljaa 1-lukuisisten tarinoiden sarjasta joita kirjoitan ja julkaisen sattumanvaraisessa järjestyksessä - mikä kohta hahmon aikajanaa milloinkin sattuu inspiroimaan. Ei 2-4 lukuiset tarinatkaan ennennäkemättömiä ole, mutta koen olevani parempi 1-lukuisten tarinoiden kanssa. Tämä voinee osittain juontaa kehitykseni foorumiroolipelipohjasta jossa olosuhteiden pakosta hahmojen tarina koostuu useista, lyhyemmistä palasista.
Joskus haaveilen, että kirjoittaisin faninovellin kirjaksi. Jos jonain päivänä olen kirjoittustaidoiltani novellitasolla. Tosin, jos vaikka Rowling antaisikin luvan, käsittääkseni jo netissä julkaistua tekstiään ei enää kovin todennäköisesti saa myytyä kustantajille, vaikka poistaisikin ne nettijulkaisut. Eli pitäisi julkaista itsekustanteena. Mutta kirjojen painatus on sikakallista, niin että saa nähdä kuinka käy.
Hyvin todennäköisesti pitäydyn aina vain epäkaupallisen online-fanfictionin maailmassa 1-lukuisissa tai 2-4-lukuisissa tarinoissa, vaikka muokkautuisinkin novellitasoiseksi kirjoittajaksi joskus. Mutta kuka tietää, ehkä joskus jokin uusi hahmo innostaa ja jotain suurempaa yritelmää syntyisikin.
Rakkaimmat hahmot joista kirjoitan aktiivisesti ja tulen varmasti kirjoittamaan vielä vuosikausia:
~ STEPHEN HUNTER KING
Täysin itse luomani ihmissusihahmo Harry Potter-maailmassa, Harryn ikätovereita Korpinkynnen tuvasta. Hunter ei ole erityisen kiinnostunut Potterin ja Voldemortin tarinasta eikä ole osallisena sodassa muutoin kuin pakoilemalla kuolonsyöjien Tylypahkaa vuosina 1997-1998. Hunter on äitinsä hylkäämä, epäterveellisen, lähes pakkomielteisen rakkauden ihmisusiin riivaama jokseenkin vilkas lapsi joka rakastaa kauhugenreä ja käytännön pilailua. Ihmissusi hän on ollut 7-vuotiaasta asti. Hänen asenteensa ihmissusiin aiheuttaa tavallista enemmän ongelmia hänen perheessään, sen historiassa ollen aika lailla draamaa ennestään. Hunterin mielenterveys on vaakalaudalla, mutta todennäköisesti hänelle on tiedossa suhteellisen valoisa tulevaisuus. Koska pohjimmiltaan Hunter on todella suloinen persoona, enkä halua sille liikaa pahaa. Vaikka siltä saattaa vaikuttaa, Hunterin inspiraatio ei tullut missään suhteessa Remuksesta tai Kelmeistä vaan jostain aivan muualta.- --> koko hahmoesittely täällä <--
- Tarinat täällä.
- Wolf Like Me - Video Traileri 1, Video Traileri 2 ja Video Traileri 3 (isän näkökulmasta)
~ PETER PAN
Teini-ikäinen versio pohjautuen J.M. Barrien novelleihin ja P.J. Hoganin ohjaamaan vuoden 2003 elokuvaan, tosin toisin kuin kirjat ja elokuva, visioni tapahtuu modernissa maailmassa. Poika joka karkasi kotoa ja lopulta lopullisesti palata aikoessaan totesi äitinsä unohtaneen hänet ihan kokonaan ja korvanneen toisella lapsella. Poika joka eli tämän trauman kanssa melkein 30 vuotta väkivaltaisessa maailmassa merirosvokapteenin murhapakkomielteen kohteena, ja aikuisia vihaten, aikuiseksi kasvamista peläten ja siitä kieltäytyen. Poika jonka polku lopulta kohtasi sieluntoverinsa, "Sen Oikean" kanssa joka lopulta tietämättään onnistui saamaan pojan antamaan elämälle uuden tilaisuuden, ainakin jollain tasolla. Peter Pan palasi Lontooseen kasvamaan ja vanhenemaan, muttei antanut kenenkään adoptoida itseään saati luottanut aikuisiin, ei käsitellyt äitiongelmaansa tai muitakaan psyykkisiä ongelmiaan liiemmin, eikä astunut takaisin Wendyn elämään kuin vasta 16-vuotiaana.
- --> koko hahmoesittely täällä <--
- Fanfiction-tarinoita täällä pelifoorumi pelialueilla.
Tällä hetkellä ainakin yksi 11-vuotiaasta ja ainakin yksi 16-vuotiaasta.
~ BARTY KYYRY JR.
- --> koko hahmoesittely täällä <--
- Fanfiction-tarinoita englanniksi täällä. Yksi 1-lukuinen paljon kerova suomeksi täällä.
lauantai 10. joulukuuta 2011
Fanivideot
Alkukesästä 2006 kaavailin kirjoittaa songficin Oopperan kummitus -aiheesta, käyttäen Bon Jovin biisiä Diamond Ring, mutta tulin tulokseen, että se biisi on kokonaisuutena niin upea, että sen käyttäminen vain tekstimuodossa ei tekisi sille saati käyttötarkoitukselle oikeutta. Joten päätin ensimmäistä kertaa kokeilla videon editointia.
Minulla ei ollut silloin mitään tietoa että on edes olemassa sellaisia ohjelmia kuin DVD Ripperit enkä tullut sitten ajatelleeksi että jollainhan ne elokuvapätkiä jakavatkin on ne koneelleen saanut. ;D Niin siksi aloin editoida hyvin rajallisen kohtausvalikoiman kanssa, kun käytin muiden fanien ystävällisesti jakamia clippejä. IMDB:n PotO-foorumilla kun oli seemonen jakamisen ilon meininki, eli en ilmeisestikään ollut ainoa joka ei tiennyt miten toimia tai ehkä joillain ei ollut varaa ostaa ripperiä, en tiedä. Sen takia myös jonkinaikaa latasin käyttämäni elokuvat tiedostojenjako-ohjelmilla, kunnes lopulta opin DVD Ripperien kiehtovasta maailmasta ja ostin sellaisen ja sitemmin olen ripannut tarvitsemani omilta, laillisesti ostetuilta DVD-julkaisuiltani.
Ensimmäinen fanivideo-projektini oli raskasts ja välillä ajattelin, että en enää ikinä tee, mutta lopussa oikein antoisa kokemus ja addiktoiduin ko. harrastukseen. Oli yksi kesä jolloin tein 30 fanivideota 3kk:n aikana. (Se oli kyllä ainoaksi jäänyt niin hurja kausi.) Yleensä tein yhden tai pari videota viikossa. Vuosien kuluessa on tullut viikkojen, jopa kuukausien taukoja etten ole tehnyt yhtään varsinaista musiikkivideota vaan korkeintaan mainosvideoita foorumeille/sivustoille/fanfiction-tarinalle.
Fanivideoiden teko ei kuitenkaan ole ollut vain addikitio, vaan se on tosissaan voimia antava harrastus minulle. Joskus fanivideota tehdessäni jostakin erityisen rakkaasta hahmosta/tarinasta, olen ollut onnellisimmillani mitä muistan koskaan olleeni. Luovana ja intohimoisena taitelilijasieluna musiikin, visuaalisuuden, psykologian ja rakkaan hahmon/tarinan yhdistämään pääseminen syväanalysoivalla tai puhtaan luovalla tavalla on todella upeaa ja antoisaa. Rukoilen, etten menettäisi näkökykyäni kokonaan/niin paljon, etten enää kykenisi fanivideoita tekemään. Tosin siinä vaiheessa murehtisin enemmän ympärilläni olevan maailman ja rakkaitteni kasvojen menetystä...Mutta silti. (Siis kun tilanne on se, että oikeaa silmääni en voi käyttää ja vasemmassa haitta-aste on 80% verkkokalvonirtauman takia ja se irtosi joitakin vuosia sitten kriittisen paljon lisää, mutta tilanne on nyt vuosia pysynyt ennallaan, Luojan kiitos.)
Aktiivisimmin olen videoinut aiheista: Peter Pan (kirja ja 2003-vuoden live-action -elokuva), Leijonakuningas, ja Vampyyrikronikat (Lestat & Marius.) Lukuisia muitakin tarinoita ja hahmoja mahtuu toki mukaan.
Fanivideoitani on kehuttu mm. tavasta jolla yhdistän taustalla kuuluvan biisin lyriikat ja sillä hetkellä näkyvän videokuvan ja ylipäätään tyyliäni edioita kohtauksia yhteen. Mutta ennen kaikkea sitä miten saan kaapattua videoihini ko. hahmojen tunteet ja psykologian erityisen hyvin. Nämä eivät siis ole itsekehua vaan asioita joita ihmiset ovat vuosien varrella sanoneet. Ja minä uskon sen, koska tiedän, että rakkauteni psykologiaan ja ko. hahmoihin näkyy videoistani ja mahdollisesti juuri tuolla tavalla.
Olen luonnollisesti tullut pitkän tien editointitaidoissa sitten kesän 2006, yli viisi vuotta aktiivisesti harrastettuani. En silti aina jaksa panostaa videoon erityisen paljon vaan teen välillä hyvin simppeleitä ja täysin erikoistehosteettomia videoita mistä saattaa tulla aloittelijamainen kuva, mutta tosiasiassa kyse on siitä, etten halua turhan säätämisen pilaavan käyttämäni biisin voimaa ja keskeisyyttä. Yleensä kyseessä on siis jokin tunnelmallinen biisi.
Alunperin en vesileimannut tekemiäni videoita. En tullut edes ajatelleeksi, että niitä haluttaisiin varastaa. Kunnes vuonna 2009 törmäsin pariin Vampyyrikronikat-videooni yhdistettynä ja törkeästi omakseen väitettynä, eli varastettuna. Niissä ei siis ollut vesileimaa joten pystyin todistamaan ne omakseni vain muiden, ne alunperin jo minun tililläni nähneiden avulla. Silloin iskin vesileiman joihinkin itselleni tärkeimpiin vanhoihin videoihini ja siitä lähtien kaikkiin uusiin videoihini. Eli läheskään kaikissa vanhoissa videoissani ei ole vesileimaa, koska olin ehtinyt tehdä niitä jotain 200 eikä energiani tosiaankaan riittänyt renderoida niitä kaikkia uudestaan vesileiman myötä...Mutta ehdottomasti kaikista kesäkuun 2009 jälkeen tekemistäni löytyy vesileima VampireOutlaw jonkinnäköisellä fontilla.
ENSIMMÄINEN FANIVIDEONI:
The Phantom of the Opera - Diamond Ring
Luotu: Kesäkuu 2006
NÄYTTEITÄ VUODELTA 2010:
Barty Crouch Jr. - Falling Inside The Black
Raskaampi biisi ja yksi parhaimmistoani BCJ-fanivideoistani.
KAIKKI FANIVIDEONI?
Minulla ei ollut silloin mitään tietoa että on edes olemassa sellaisia ohjelmia kuin DVD Ripperit enkä tullut sitten ajatelleeksi että jollainhan ne elokuvapätkiä jakavatkin on ne koneelleen saanut. ;D Niin siksi aloin editoida hyvin rajallisen kohtausvalikoiman kanssa, kun käytin muiden fanien ystävällisesti jakamia clippejä. IMDB:n PotO-foorumilla kun oli seemonen jakamisen ilon meininki, eli en ilmeisestikään ollut ainoa joka ei tiennyt miten toimia tai ehkä joillain ei ollut varaa ostaa ripperiä, en tiedä. Sen takia myös jonkinaikaa latasin käyttämäni elokuvat tiedostojenjako-ohjelmilla, kunnes lopulta opin DVD Ripperien kiehtovasta maailmasta ja ostin sellaisen ja sitemmin olen ripannut tarvitsemani omilta, laillisesti ostetuilta DVD-julkaisuiltani.
Ensimmäinen fanivideo-projektini oli raskasts ja välillä ajattelin, että en enää ikinä tee, mutta lopussa oikein antoisa kokemus ja addiktoiduin ko. harrastukseen. Oli yksi kesä jolloin tein 30 fanivideota 3kk:n aikana. (Se oli kyllä ainoaksi jäänyt niin hurja kausi.) Yleensä tein yhden tai pari videota viikossa. Vuosien kuluessa on tullut viikkojen, jopa kuukausien taukoja etten ole tehnyt yhtään varsinaista musiikkivideota vaan korkeintaan mainosvideoita foorumeille/sivustoille/fanfiction-tarinalle.
Fanivideoiden teko ei kuitenkaan ole ollut vain addikitio, vaan se on tosissaan voimia antava harrastus minulle. Joskus fanivideota tehdessäni jostakin erityisen rakkaasta hahmosta/tarinasta, olen ollut onnellisimmillani mitä muistan koskaan olleeni. Luovana ja intohimoisena taitelilijasieluna musiikin, visuaalisuuden, psykologian ja rakkaan hahmon/tarinan yhdistämään pääseminen syväanalysoivalla tai puhtaan luovalla tavalla on todella upeaa ja antoisaa. Rukoilen, etten menettäisi näkökykyäni kokonaan/niin paljon, etten enää kykenisi fanivideoita tekemään. Tosin siinä vaiheessa murehtisin enemmän ympärilläni olevan maailman ja rakkaitteni kasvojen menetystä...Mutta silti. (Siis kun tilanne on se, että oikeaa silmääni en voi käyttää ja vasemmassa haitta-aste on 80% verkkokalvonirtauman takia ja se irtosi joitakin vuosia sitten kriittisen paljon lisää, mutta tilanne on nyt vuosia pysynyt ennallaan, Luojan kiitos.)
Aktiivisimmin olen videoinut aiheista: Peter Pan (kirja ja 2003-vuoden live-action -elokuva), Leijonakuningas, ja Vampyyrikronikat (Lestat & Marius.) Lukuisia muitakin tarinoita ja hahmoja mahtuu toki mukaan.
Fanivideoitani on kehuttu mm. tavasta jolla yhdistän taustalla kuuluvan biisin lyriikat ja sillä hetkellä näkyvän videokuvan ja ylipäätään tyyliäni edioita kohtauksia yhteen. Mutta ennen kaikkea sitä miten saan kaapattua videoihini ko. hahmojen tunteet ja psykologian erityisen hyvin. Nämä eivät siis ole itsekehua vaan asioita joita ihmiset ovat vuosien varrella sanoneet. Ja minä uskon sen, koska tiedän, että rakkauteni psykologiaan ja ko. hahmoihin näkyy videoistani ja mahdollisesti juuri tuolla tavalla.
Olen luonnollisesti tullut pitkän tien editointitaidoissa sitten kesän 2006, yli viisi vuotta aktiivisesti harrastettuani. En silti aina jaksa panostaa videoon erityisen paljon vaan teen välillä hyvin simppeleitä ja täysin erikoistehosteettomia videoita mistä saattaa tulla aloittelijamainen kuva, mutta tosiasiassa kyse on siitä, etten halua turhan säätämisen pilaavan käyttämäni biisin voimaa ja keskeisyyttä. Yleensä kyseessä on siis jokin tunnelmallinen biisi.
Alunperin en vesileimannut tekemiäni videoita. En tullut edes ajatelleeksi, että niitä haluttaisiin varastaa. Kunnes vuonna 2009 törmäsin pariin Vampyyrikronikat-videooni yhdistettynä ja törkeästi omakseen väitettynä, eli varastettuna. Niissä ei siis ollut vesileimaa joten pystyin todistamaan ne omakseni vain muiden, ne alunperin jo minun tililläni nähneiden avulla. Silloin iskin vesileiman joihinkin itselleni tärkeimpiin vanhoihin videoihini ja siitä lähtien kaikkiin uusiin videoihini. Eli läheskään kaikissa vanhoissa videoissani ei ole vesileimaa, koska olin ehtinyt tehdä niitä jotain 200 eikä energiani tosiaankaan riittänyt renderoida niitä kaikkia uudestaan vesileiman myötä...Mutta ehdottomasti kaikista kesäkuun 2009 jälkeen tekemistäni löytyy vesileima VampireOutlaw jonkinnäköisellä fontilla.
ENSIMMÄINEN FANIVIDEONI:
The Phantom of the Opera - Diamond Ring
Luotu: Kesäkuu 2006
NÄYTTEITÄ VUODELTA 2010:
Simba & Mufasa: He Lives In You
Ilman mitään erikoisefektejä. Balladimainen biisi.
Barty Crouch Jr. - Falling Inside The Black
Raskaampi biisi ja yksi parhaimmistoani BCJ-fanivideoistani.
NÄYTTEITÄ VUODELTA 2011:
Peter Pan Tribute: World So Cold
Raskaampi biisi tribuutti-videoon J.M. Barrien kirjalle.
Jos video ei näy, voit katsoa sen täältä albumistani.
Lady and the Tramp II: Who You'd Be Today?
AU-video jossa kennelin raivotautinen koira ehti tappaa Pepin,
mutta Kulkuri taisteli sitä vastaan silti. Monta vuotta on kulunut tuosta illasta.KAIKKI FANIVIDEONI?
YouTuben päätilini: VampireOutlaw
Oma websivustoni: Desire's Mirror
tiistai 16. elokuuta 2011
Ensimmäinen fandomini: Peter Pan
Uskon ensimmäisen fandomini olleen Peter Pan. Se on ainakin ensimmäinen jota muistan fanittaneeni. Olin noin 5-vuotias ja silloisen parhaan ystäväni kanssa leikimme usein Peter Pania ja Wendyä. Hänen pehmolelunsa olivat Kadonneet Pojat. Matkasimme Mikä-Mikä.Maahan mitä mielikuvituksekkain keinoin, tapa vaihtelui ja riippui aina siitä olimmeko sillä hetkellä sisällä vai ulkona.
Kasvoin tietysti sen kammottavan Disneyn animaation kanssa. Muistan kuinka vaadin sitä vuokralle joka välissä ja nostin ihan hirvittävän mekkalan, jos en saanut katsoa sitä ties monettako kertaa sen vuorokauden aikana sillä joku vanhemmista sisaruksistani katsoi tv:stä jotain. Myöhemmin aloin inhota sitä versiota ko. tarinasta enkä todellakaan suosittele sen katsomista kenellekään 5-vuotiasta vanhemmalle. En varsinkaan, jos haluaa tutustua Peter Panin hahmoon ja tarinaan - sillä Disneyn piirretyllä on äärimmäisen vähän tekemistä totuuden kanssa. Ja itsenäisenä elokuvanakin siinä on helposti unohtuvat kohtaukset ja heikot hahmot. No niin, mutta 5-vuotiaana siis rakastin sen palasiksi, luultavasti sen seikkailuelementtien ja lapsiin vetoavan huumorityylin takia. Ja toki sen 'ei-kasveta-aikuisiksi'-teeman tähden.
En muista missää vaiheessa Peter Pan jäi taka-alalle muiden kiinnostusten ja fandomienkin myötä, mutta yleinen kiinnostus aiheeseen on aina säilynyt. Vuonna 2004 se sitten nosti päätään ihan tosissaan sen, mahdollisesti 100-vuotiasjuhlaa ajattelen, tehdyn live-action-elokuvaversion myötä. Sen ollen alkuperäistarinalle -ja hahmolle kirkkaasti uskollisin, se inspiroi sekä lukemaan Barrien kirjan, että perustamaan fooruumiroolipelin pohjautuen ko. elokuvaan ja ko. kirjaan. Sitten löysin fanivideoiden luomisen ihmeellisen ihanuuden ja yli vuoden päivät loin satoja Peter Pan-fanivideoita.
Alkuperäinen tarina on niin täynnä äärimmäisen mielenkiintoista psykologiaa monella tavalla, ja samaistun Peterin hahmoon jollain tasolla, että Peter Pan on yhä yksi sydäntäni lähinnä olevia fandomeita ja hahmo yksi rakkaimmista kuvitteellisista hahoista.
Peter Pan ei siis oikeasti ole mikään suippokorvainen tonttu pinnallisen idealismin kera eikä esiteini, vaan hyvin nuori ihmislapsi joka karkasi kotoaan 7 päivän ikäisenä vauvana ja n. 7 vuoden ikäisenä aikoi palata kotiin jäädäkseen, mutta totesi äitinsä unohtaneen hänet ihan kokonaan ja korvanneen toisella lapsella. Tämä synnytti trauman ja vihan aikuisia kohtaan ja olennaisesti teeskentelyn siitä että hän ei halua kasvaa aikuiseksi. Vuosikymmenten/satojen kuluessa ennen niin iloinen ja avulias pikkupoika muuttui varsin kylmäksi, itseriittoiseksi ja tyrannimaiseksi - joskin tyttöjä/naisia hän kunnioitti aina syvästi, vaikka pitkin äitejä yliarvostettuina eikä missään nimessä olsii hyväksynyt ketään aikuista äidikseen. Eikä Neverland ole mikään karkkipilvillä varustettu ihana ihmemaa, vaan taianomaisista elementeistään huolimatta varsin synkkä paikka. Peterin hahmon synkimmät puolet lienevät se miten hän joutui noin 5-vuotiaana hautaamaan kuolleita lapsia mistä saattaa johtua hänen todellisuuden ja mielikuvituksen rajan menetys..ja toisekseen se, että hän tappoui raa'asti merirosvoja ja intiaaneja ja vihjatusti myös toisia lapsia, joskaan viimeksimainittu viite on tulkinnanvarainen.
Peter Pan-aiheisia websivustojani:
Hidden Kiss - Peter Pan-fanisivut
Peter Pan: Legends Live Twice - Peter Pan-foorumiroolipeli
PeterPanThimblesNet - YouTube-tilini jolla on osa Peter Pan-fanivideoistani. Profiilissa on myös linkki omalle sivustolleni josta löytyvät kaikki.
MUUTAMA ESIMERKKI FANIVIDEOISTANI:
1.) Peter Pan - World So Cold: Kunnianosoitus-videoni Barrien tarinalle eli tämä fanivideoni sivuttaa käytetyn elokuvan Peter/Webdy-romanssin ja keskittyy kirjan karumpaan teemaan:
2.) Peter to Wendy: It Doesn't Matter: Kunnianosoitus-tyylinen video Peter Panin hahmolle. Inspiraation lähde: Kirjassa Wendy veljineen asuivat Peterin kanssa vuosia, kunnes Wendy huomasi alkaneensa unohtaa isänsä ja äitinsä, mutta uskoi yhä syvästi äidinrakkauteen. Silloin Peter kertoi tarinansa - kuinka äitinsä unohti hänet ja korvasi toisella lapsella. Peter päästi Wendyn ja kaikki muutkin menemään jotteivät he kärsisi samaa tuskaa kuin hän. Peterin ja Wendyn rakkaussuhteen draama oli pohjimmiltaan se, että Peter halusi Wendystä vain äidillisen puolen siinä missä Wendy halusi Peteristä romanttisen rakkauden. Ja lopulta se miten Peterin pelot ja viha aikuisia kohtaan estivät häntä seuraamasta Wendyä tähän maailmaan ja kasvamasta aikuiseksi.
3.) Peter Pan - Forever Young: Rakastan toki yhä myös tätä Disneyn ihannoimaa puolta tarinasta, ja tämä luultavasti oli lapsuuteni päämotiivi fanittaa. Tämäkin yksi itse tekemistäni fanivideoista:
Kasvoin tietysti sen kammottavan Disneyn animaation kanssa. Muistan kuinka vaadin sitä vuokralle joka välissä ja nostin ihan hirvittävän mekkalan, jos en saanut katsoa sitä ties monettako kertaa sen vuorokauden aikana sillä joku vanhemmista sisaruksistani katsoi tv:stä jotain. Myöhemmin aloin inhota sitä versiota ko. tarinasta enkä todellakaan suosittele sen katsomista kenellekään 5-vuotiasta vanhemmalle. En varsinkaan, jos haluaa tutustua Peter Panin hahmoon ja tarinaan - sillä Disneyn piirretyllä on äärimmäisen vähän tekemistä totuuden kanssa. Ja itsenäisenä elokuvanakin siinä on helposti unohtuvat kohtaukset ja heikot hahmot. No niin, mutta 5-vuotiaana siis rakastin sen palasiksi, luultavasti sen seikkailuelementtien ja lapsiin vetoavan huumorityylin takia. Ja toki sen 'ei-kasveta-aikuisiksi'-teeman tähden.
En muista missää vaiheessa Peter Pan jäi taka-alalle muiden kiinnostusten ja fandomienkin myötä, mutta yleinen kiinnostus aiheeseen on aina säilynyt. Vuonna 2004 se sitten nosti päätään ihan tosissaan sen, mahdollisesti 100-vuotiasjuhlaa ajattelen, tehdyn live-action-elokuvaversion myötä. Sen ollen alkuperäistarinalle -ja hahmolle kirkkaasti uskollisin, se inspiroi sekä lukemaan Barrien kirjan, että perustamaan fooruumiroolipelin pohjautuen ko. elokuvaan ja ko. kirjaan. Sitten löysin fanivideoiden luomisen ihmeellisen ihanuuden ja yli vuoden päivät loin satoja Peter Pan-fanivideoita.
Alkuperäinen tarina on niin täynnä äärimmäisen mielenkiintoista psykologiaa monella tavalla, ja samaistun Peterin hahmoon jollain tasolla, että Peter Pan on yhä yksi sydäntäni lähinnä olevia fandomeita ja hahmo yksi rakkaimmista kuvitteellisista hahoista.
Peter Pan ei siis oikeasti ole mikään suippokorvainen tonttu pinnallisen idealismin kera eikä esiteini, vaan hyvin nuori ihmislapsi joka karkasi kotoaan 7 päivän ikäisenä vauvana ja n. 7 vuoden ikäisenä aikoi palata kotiin jäädäkseen, mutta totesi äitinsä unohtaneen hänet ihan kokonaan ja korvanneen toisella lapsella. Tämä synnytti trauman ja vihan aikuisia kohtaan ja olennaisesti teeskentelyn siitä että hän ei halua kasvaa aikuiseksi. Vuosikymmenten/satojen kuluessa ennen niin iloinen ja avulias pikkupoika muuttui varsin kylmäksi, itseriittoiseksi ja tyrannimaiseksi - joskin tyttöjä/naisia hän kunnioitti aina syvästi, vaikka pitkin äitejä yliarvostettuina eikä missään nimessä olsii hyväksynyt ketään aikuista äidikseen. Eikä Neverland ole mikään karkkipilvillä varustettu ihana ihmemaa, vaan taianomaisista elementeistään huolimatta varsin synkkä paikka. Peterin hahmon synkimmät puolet lienevät se miten hän joutui noin 5-vuotiaana hautaamaan kuolleita lapsia mistä saattaa johtua hänen todellisuuden ja mielikuvituksen rajan menetys..ja toisekseen se, että hän tappoui raa'asti merirosvoja ja intiaaneja ja vihjatusti myös toisia lapsia, joskaan viimeksimainittu viite on tulkinnanvarainen.
Peter Pan-aiheisia websivustojani:
Hidden Kiss - Peter Pan-fanisivut
Peter Pan: Legends Live Twice - Peter Pan-foorumiroolipeli
PeterPanThimblesNet - YouTube-tilini jolla on osa Peter Pan-fanivideoistani. Profiilissa on myös linkki omalle sivustolleni josta löytyvät kaikki.
MUUTAMA ESIMERKKI FANIVIDEOISTANI:
1.) Peter Pan - World So Cold: Kunnianosoitus-videoni Barrien tarinalle eli tämä fanivideoni sivuttaa käytetyn elokuvan Peter/Webdy-romanssin ja keskittyy kirjan karumpaan teemaan:
2.) Peter to Wendy: It Doesn't Matter: Kunnianosoitus-tyylinen video Peter Panin hahmolle. Inspiraation lähde: Kirjassa Wendy veljineen asuivat Peterin kanssa vuosia, kunnes Wendy huomasi alkaneensa unohtaa isänsä ja äitinsä, mutta uskoi yhä syvästi äidinrakkauteen. Silloin Peter kertoi tarinansa - kuinka äitinsä unohti hänet ja korvasi toisella lapsella. Peter päästi Wendyn ja kaikki muutkin menemään jotteivät he kärsisi samaa tuskaa kuin hän. Peterin ja Wendyn rakkaussuhteen draama oli pohjimmiltaan se, että Peter halusi Wendystä vain äidillisen puolen siinä missä Wendy halusi Peteristä romanttisen rakkauden. Ja lopulta se miten Peterin pelot ja viha aikuisia kohtaan estivät häntä seuraamasta Wendyä tähän maailmaan ja kasvamasta aikuiseksi.
3.) Peter Pan - Forever Young: Rakastan toki yhä myös tätä Disneyn ihannoimaa puolta tarinasta, ja tämä luultavasti oli lapsuuteni päämotiivi fanittaa. Tämäkin yksi itse tekemistäni fanivideoista:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)