Leijonakuningas

En jostain syystä päässyt pienenä leffateatteriin asti sitä katsomaan, mutta muistan kinunneeni sitä loputtomasti jonkin aikaa ennen VHS-julkaisuain sen syksyllä 1995. Se on siitä asti ollut yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani ja lopultakin se Kakkien Aikojen Suosikki Numero 1.

Rakastan sen shakespearelaisuutta, ja synkkyyttä Disneyn standardissa. Ja sitä miten se ei disneymäisesti herätä kuolleita henkiin vaan ne pysyvät kuolleina. (Ne eivät alunperin aikoneet tuoda Mufasaa takaisin edes haamuna!) Ja Scar on yksi Disneyn parhaista pahiksista. Rakastan myös Elton Johnin musiikkia siinä, koska rakastan Elton Johnin musiikkia muutenkin. Siis ûbermahtavaa, että kaksi rakasta aihetta on yhdistynyt. Sama homma Bon Jovin ja Young Guns-elokuvien kanssa, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin.

Pidän paljon myös jatko-osasta Leijonakuningas 2: Jylhäkallion ylpeys. Eihän se toki ensimmäisen elokuvan tasolle yllä, läheskään - ja olisi voinut toteuttaa jatkumon paljonkin aukottomammin kuin teki, mutta minusta se on silti aliarvostettu jatko-osa. Minusta on hienoa, että sen tekijät jatkoivat Shakespeare-teemaa ja he tekivät sen melko onnistuneesti. Ja Kovu on mielestäni yksi elokuvan parhaita uusia hahmoja. On myös positiivista, että Simban ja Nalan pentu ilmenikin olevan tyttö eikä poika, koska johan me näimme tarinan prinssistä ensimmäisessä elokuvassa.

Sitä paits> Sitä paitsi Leijonakunningas on ilmiselvästi jollain tasolla poikien elokuva: tarinan sankari on parinan ydin on isä-poikan pahis on tuon pojan setä, tuo poika liittyy kahden hulttiomiehen jengiin ja elää huoletonta poikamieselämää röyhtäillen ja sitten on vielä sekin kuinka mustasukkaisia Timon ja Pumba olivat Nalan ilmestyessä paikalle. Leijonakuningas 2 taas on jollain tasolla tyttöjen elokuva: tarinan sankari on tyttöleijona, tarinan yksi olennainen elementti on isä-tytär-suhde, tarinan pahis on nainen, ja päähahmo (tyttö) rakastuu Romeo&Julia-kuvioissa josta on riisuttu paljon elementtejä pois. Tosin, itse pidän Jylhäkallion ylpeyden punaisena lankana enemmänkin sitä kuinka Kovu ja Simba ovat napit vastakkain samalla, kun kummankin odotetaan seuraavan isänsä tassunjäljissä. (Kovu adoptioisänsä, Scarin.) Ja tuo elementti taasen saattaa vedota enemmän meihin poikiin.

Leijonakuningas 1½ olisi minun puolestani saanut jäädä tekemättä. Onhan siinä toki hetkensä, mutta yleisesti ottaen se on enemmänkin alkuperäisen elokuvan häpäisy kuin laadukas parodia. xP

Minä en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Leijonakuninkaan oheistarinoista, sarjakuvia lukuunottamatta. Ne kirjat ovat selvästi vain lapsille suunnattuja, mutta sarjakuvista saa iloa irti aikuinenkin. Niissä sarjakuvissa on oikeasti hauskoja ja viihdyttävia viihdyttäviä vitsejä ja tarinoita ja tarinoita ja ainakin niissä saksalaisissa on aivan mahdottoman suloinen piirrostyyli.

Keväällä 2011 perusielisen keskustelufoorumin joka tomii tuolta pohjalta, eli kirjat ja elokuvat eritellään kuten Disney ne tarkoitti, eikä kukaan väitä omia fanitarinoitaan virallisiksi: The Lion King Origin Forums

LEIJONAKUNINGAS-FOORUMIROOLIPELIN TRAILERI:

YKSI SUOSIKKINI TEKEMISTÄNI FANIVIDEOISTA:

LEIJONAKUNINGAS-TRIBUTE SUOMIÄÄNILLÄ:

UPEA VIDEO JOSSA MUFASA EI KUOLLUTKAAN!

Video by MCDHHM

Foorumiroolipelit

Jos olisin löytänyt foorumiroolipelit muutamaa vuotta aiemmin, olisin ehkä säästynyt monelta tuskalta ja virheeltä elämässäni. Vaan parempi myöhään kuin ei milloikuin ynnä muita kuluneita sanontoja...Syksyllä 2003 tutustuin kunnon foorumiroolipelien kiehtovaan maailmaan.
Parin vuoden ajan kirjojen ja elokuvien hahmot olivat selkeästi lähempänä sydäntäni ja parhaiten inspiroivia, mutta lopulta eräs Harry Potter-roolipeli inspiroi minua taas luomaan vaihteeksi täysin omiakin hahmoja. Harry Potter-roolipelit ovat ylipäätään olleet aina parhaiten inspiroivia hahmonluonnin suhteen. Olen aina itse pyrkinyt perustamaan roolipelejä fandomeista joista niitä ei vielä ole tai jos on, niin raikkaalla tai muuten erilaisella idealla. Keväällä 2004 Harry Potter-roolipeli varasti sydämeni ja Harry Potter-roolipelit yhä ovat ehdottomasti suosikein ja eniten inspiroiva aihepiiri ja varsinkin niiden kanssa olen pyrkinyt erilaisuuteen ja luovuuteen.

Olen kertonut paljon roolipelihistoriastani ja esittelen kaikki hahmoni sivustollani Hour of the Wolf joten en tässä aiheeseen nyt tämän syvemmälle kaivaudu. Tulevissa merkinnöissä tähän blogiin kuitennkin todennäköisestit laitan ajatuksia joita en noille sivuille asti vaivaudu laittamaan.

Tällä hetkellä ylläpidän monia roolipelejä, muutamaa roolipelilistausta, sekä keskustelufoorumia suomalaisille internetroolipelaajille. Toimin aikoinani pari vuotta tarkastajana Rope-Netissä joka on tällä hetkellä Suomen kattavin roolipelilistaus.

Ylläpitämäni foorumiroolipelit:

• Norton's Private School (ei-fanipohjainen, 2006-2010 / 2010 ->saattaa pian lopettaa)
•  Hogwarts Refounded - Harry Potter AU (2008 ->)
• Peter Pan: Legends Live Twice (2006-2009 / 2011 ->
• The Lost Story - Leijonakuningas AU (2010 ->)
• Ankkojen elämä ja teot: Ankkalinna (2012 ->) 
• Night Labyrinth - The Phantom of the Opera (2010 ->)
• Half Light - Vampyyright - Vampyyrikronikaampyyrikronikat (2008 ->tauolla, kaipaa apua)

ROOLIPELIEN TRAILEREITA:

The Lost Story - Leijonakuningas AU-roolipeli



Night Labyrinth - Oopproolipeli





Roolipelilistaukset ja muut roolipeli-aiheiset sivustoni:

• Roolipelilistaus Coconut - harvinaiset
• Roolipelilistaus Infinite - erityisen panostetut
• Roolipelilistaus After Dark - listaus fantasiagere
• Roolipelilistaus Devotion - AU-pelit, (fanipohjaiset)
• CyberRope-foorumi

Harry Potter

Minäkin olin yksi niistä jotka täysin vääräluuloisesti kuvittelivat Harry Potterreiden olevan lapsellisia/liian lapsenomaisia aikuisille. Voi pojat, miten väärässä ihminen voikaan olla! Harry Potter saattaa hyvinkin olla minulle kaikkien aikojen rakkain fandom, mutta pohdin ja kerron sen joskus, kun jaksan ajatella enemmän.

Kävin katsomassa Salaisuuksien kammio-elokuvan leffateatterissa täysin pihalla Harry Pottereista. Pidin siitä kovasti, mutta se ei vielä vetänyt kiinnostusta kirjoihin. Muistaakseni yleinen kiinnostus ko. fandomia kohtaan sai mut tarttumaan Viisasten kivi-kirjaan helmikuussa 2004. Naureskelin otsikkoa "Poika Joka Elää", koska itsessään se on harvinaisen typerä otsikko, mutta toki tässä tapauksessa kaikkea muuta mikä toki selvisi lukiessa. En kuitenkaan jaksanut lukea kirjaa kovin pitkälle - se ei ollut tarpeeksi synkkä. Mutta olin tutustunut Sirius Mustan hahmoon ja ongin sitten kaveriltani tietoon missä osassa Sirius tulee kuvaan ja aloin sarjan lukemisen sitten Azkabanin vangista minkä ahminkin sitten kolmessa päivässä. Se on sanoinkuvaamattoman loistava kirja. Ja sen elokuvaversio ei tee sitten tippaakaan oikeutta sille.

Rakastuin ja koukutuin koko potteruniversumiin sen kirjan myötä. Siitä kirjasta ei puuttunut mitään; oli synkkyyttä, ihmissusi, taikuutta, Kelmit, kerrassaan upea loppukohtaus elossaolevien Kelmien välillä, ja Lee Jordanin huipsus-selostukset. :P Huispaus on koko pottermaailman vähiten kiinnostava asia, mutta sekin kiinnostaisi, jos ne ottelut selostaisi aina Lee Jordan.

Sirius siis sai minut kirjoihin kiinni ja hän kyllä kuuluu suosikkihahmoihini, muttei silti erityisen syvästi pohtimiini. Syvän mielenkiinnon kohteenani on Barty Kyyry Jr. - hän on yleisesti katsoen tässä fandomissa äärimmäisen väärinymmärretty ja ylenkatsottu hahmo. Eikä se Pikarin elokuvaversion typerä Kyyryjen täysin päälaelleen kääntö ainakaan auttanut asiaa. Onhan Juniorilla toki suhteellisen paljon faneja, mutta hyvin harva on oikeasti vaivautunut tutkimaan ja analysoimaan hahmoa vaan sen sijaan perustavat näkemyksensä vain siihen millainen mies oli kirjan nykyaikana. Perustin vuosia sitten fanisivut valaisemaan sitä miten paljon enemmän tuo hahmo on, ja olen luonut oman tulkintani kaivaen esiin, analysoiden ja sitten käyttäen jokaista pienintäkin yksityiskohtaa jonka Liekehtivä pikati-kirja hänestä ja perheestään antaa.
Toinen rakas hahmo on Ted Lupin joka ei vaadi lähellekään noin paljoa canon-tutkimusta ja on vieläkin enemmän OC-hahmo, kuin Barty Jr. Ei sillä, rakastan sitä prosessia jonka sain käydä läpi panostuksessani Barty Junioriin, mutta Teddyn visiointi on osoittautunut ainakin yhtä hauskaksi ja antoisaksi.

Rowlingin Harry Potter-kirjojen maailma on ollut minulle kaikkein inspiroivin kuvitteellinen maailma. Ehkä se on jotakin siinä upeassa yhdistelmässä kuolemaa, rakkautta, taikaa, maailman vääryyksiä sekä monitahoisia, mielenkiintoisia hahmoja ja heidän tarinoitaan. Ja kuinka Row on onnistunut sekoittamaan hienosti lapsenomaisen taikuuden ja äärimmäisen mustan magian samaan maailmaan. Mahtavaa on sekin miten vähän hän kertoo joistakin asioista ja näin ollen jää rutkasti tilaa fanfictionille. Hajoaisin varmaan, jos Rowling olisi kuin Anne Rice eikä sallisi fanfictionia kirjoistaan lainkaan.

Minun ylläpitämiäni Harry Potter-fanisivuja:

• In Memoriam of Barty Crouch Jr. - englanninkieliset fanisivut.
• Hahmoesittely: Barty Kyyry Jr. - hahmoesittely näkemyksestäni Liekehtivä pikari-kirjan aikaisesta Juniorista sekä lyhyesti inspiraatiosta siihen.
• Hahmoesittely: Ted Lupin - hahmoesittely näkemyksestäni Teddy Lupinista sekä lyhyesti inspiraatiostani siihen.
• Hahmoesittely: Draco Malfoy - hahmoesittely näkemyksestäni Draco Malfoysta.
• Hahmoesittely: Stephen Hunter King - hahmoesittely täysin itse luomastani ihmissusihahmosta Harry Potter-maailmaan.
• The Last Secret: Deathly Hallows - foorumiroolipeli sijoittuen 10 vuotta sodan jälkeen, omalla idealla, ja AU-polulla eli epilogi on sivutettu lähes kokonaan.
• Hogwarts Refounded: Harry Potter AU - foorumiroolipeli jossa vuosina 1974-1975, Tylypahka ei olekaan enää sisäoppilaitos kaukana kaikesta.
• Varjot - Harry Potter 1981 - foorumiroolipeli jossa elämme velhomaailman vuoden 1981 fanien improvisoimana.

Muita suosikkejani Harry Potter-fanisivuista:

• Harry Potter: Seven Years of Magic - foorumiroolipeli jossa improvisoimme koko kirjasarjan eli Harryn kouluvuodet ja toisen velhosodan. Aivan ihana ja mahtava peli! <3

Tällä hetkellä uusin tekemäni Barty Kyyry Jr. -fanivideo:

Maa Aikojen Alussa

Tämä oli yksi lapsuuteni suurimpia fanituskohteita. Keräsin suurimman osan sarjasta ja katsoin ne melkein puhki. Ykkösosa on myös yksi niistä harvoista elokuvista joiden ensimmäisestä katselukerrasta muistan selkeästi pätkiä ja nimenomaan niin, että olen varma kyseessä olevan juuri se ensimmäinen kerta.

Olin alle kouluikäinen kun se oli elokuvateattereissa, jossa sen ekan kerran näinkin. Mieleen painui vahvasti kun Pikkutassu luuli omaa varjoaan äidikseen ja säälittävästi nuoli kalliota ihan innoissaan, kunnes tajusi ettei se olekaan äiti. Ja kertoja vielä heitti lisää vettä kertomalla, että 'silloin Pikkutassu ymmärsi olevansa yksin'. x( Muistiin jäi myös ensimmäinen terävähammas-kohtaus, se osa, kun se jahtasi Ceraa ja Pikkutassua sinne johonki tappurapusikkoon.

Jatko-osatkin on pitkälle oikein mukavia ja hyviä, mutta niistä on (kuten jatko-osista yleensäkin elokuvamaailmassa) täysin kadonnut se ideaalinen syvyys ja vaikuttavuus. Tai siis se tulee esiin jollain liian erilailla vaikuttavalla tavalla. Ja vaikka TV-sarja ei sen enempää ensimmäisen elokuvan tyyliä ole, rakastan sitä, koska siinä nähdään ystäviemme päivittäistä elämää + on paljon mukana suosikkihahmoani.

Kaikenkaikkiaa ensimmäinen Maa Aikojen Alussa on mielestäni yksi kauneimpia animaatioelokuvia ja ehkä elokuvien joukossa ylipäätään, mitä on tehty. Se on yksi niitä elokuvia jotka olen valmis katsomaan milloin tahansa, vaikka olisin vasta eilen sen edellisen kerran katsonut.

Mutta Maa Aikojen Alussa 2 on mulle lähes yhtä rakas, kiitos tämän pikku kaverin:

Rakastan Jomppea yli kaikkien hahmojen ko. sarjassa. En pysty katsomaan kakkosleffaa ilman, että ihkutan sitä joka ikisessä kohtauksessa jossa se näkyy, ja se TV-sarja tosiaan tekee siitä vaan entistäkin suloisemman. Suosikkijaksoni on sen hammaskriisi, kun sen ensimmäienn vauvahammas lähtee, ja se luulee että sen häntäkin putoaa ja muutenki että se alkaa hajota palasiksi. xD Harmittaa, ettei sitä tv-sarjaa löydy englanninkielisenä mistään. Se suomidupattu on ihan kammottava. Varsinkin Jompen ääni. Miksi ne palkkas jonkun aikuisen kimmittämään typerästi sen sijaan, että olisivat palkanneet lapsen niinku muihinki lapsirooleihin?! Kun se aikuisen äänenmuuntokyky ei ole edes Simpsonit-tasoa...

Elokuvasarjassa Jomppe esiintyy kakkosessa (Seikkailu Suuressa Laaksossa), ja vitosessa (Salaperäinen saari.) TV-sarjassa se on suuresti mukana ja siinä on hienoa seurata sen ja Pikkutassun veljellistä suhdetta, joka sopii elokuvien tarinapolun jatkeeksi oikein hienosti.

 Yksi ikimuistoisimpia äiti/lapsi-kohtauksia ikinä:

Ensimmäinen fandomini: Peter Pan

Uskon ensimmäisen fandomini olleen Peter Pan. Se on ainakin ensimmäinen jota muistan fanittaneeni. Olin noin 5-vuotias ja silloisen parhaan ystäväni kanssa leikimme usein Peter Pania ja Wendyä. Hänen pehmolelunsa olivat Kadonneet Pojat. Matkasimme Mikä-Mikä.Maahan mitä mielikuvituksekkain keinoin, tapa vaihtelui ja riippui aina siitä olimmeko sillä hetkellä sisällä vai ulkona.

Kasvoin tietysti sen kammottavan Disneyn animaation kanssa. Muistan kuinka vaadin sitä vuokralle joka välissä ja nostin ihan hirvittävän mekkalan, jos en saanut katsoa sitä ties monettako kertaa sen vuorokauden aikana sillä joku vanhemmista sisaruksistani katsoi tv:stä jotain. Myöhemmin aloin inhota sitä versiota ko. tarinasta enkä todellakaan suosittele sen katsomista kenellekään 5-vuotiasta vanhemmalle. En varsinkaan, jos haluaa tutustua Peter Panin hahmoon ja tarinaan - sillä Disneyn piirretyllä on äärimmäisen vähän tekemistä totuuden kanssa. Ja itsenäisenä elokuvanakin siinä on helposti unohtuvat kohtaukset ja heikot hahmot. No niin, mutta 5-vuotiaana siis rakastin sen palasiksi, luultavasti sen seikkailuelementtien ja lapsiin vetoavan huumorityylin takia. Ja toki sen 'ei-kasveta-aikuisiksi'-teeman tähden.

En muista missää vaiheessa Peter Pan jäi taka-alalle muiden kiinnostusten ja fandomienkin myötä, mutta yleinen kiinnostus aiheeseen on aina säilynyt. Vuonna 2004 se sitten nosti päätään ihan tosissaan sen, mahdollisesti 100-vuotiasjuhlaa ajattelen, tehdyn live-action-elokuvaversion myötä. Sen ollen alkuperäistarinalle -ja hahmolle kirkkaasti uskollisin, se inspiroi sekä lukemaan Barrien kirjan, että perustamaan fooruumiroolipelin pohjautuen ko. elokuvaan ja ko. kirjaan. Sitten löysin fanivideoiden luomisen ihmeellisen ihanuuden ja yli vuoden päivät loin satoja Peter Pan-fanivideoita.

Alkuperäinen tarina on niin täynnä äärimmäisen mielenkiintoista psykologiaa monella tavalla, ja samaistun Peterin hahmoon jollain tasolla, että Peter Pan on yhä yksi sydäntäni lähinnä olevia fandomeita ja hahmo yksi rakkaimmista kuvitteellisista hahoista.

Peter Pan ei siis oikeasti ole mikään suippokorvainen tonttu pinnallisen idealismin kera eikä esiteini, vaan hyvin nuori ihmislapsi joka karkasi kotoaan 7 päivän ikäisenä vauvana ja n. 7 vuoden ikäisenä aikoi palata kotiin jäädäkseen, mutta totesi äitinsä unohtaneen hänet ihan kokonaan ja korvanneen toisella lapsella. Tämä synnytti trauman ja vihan aikuisia kohtaan ja olennaisesti teeskentelyn siitä että hän ei halua kasvaa aikuiseksi. Vuosikymmenten/satojen kuluessa ennen niin iloinen ja avulias pikkupoika muuttui varsin kylmäksi, itseriittoiseksi ja tyrannimaiseksi - joskin tyttöjä/naisia hän kunnioitti aina syvästi, vaikka pitkin äitejä yliarvostettuina eikä missään nimessä olsii hyväksynyt ketään aikuista äidikseen. Eikä Neverland ole mikään karkkipilvillä varustettu ihana ihmemaa, vaan taianomaisista elementeistään huolimatta varsin synkkä paikka. Peterin hahmon synkimmät puolet lienevät se miten hän joutui noin 5-vuotiaana hautaamaan kuolleita lapsia mistä saattaa johtua hänen todellisuuden ja mielikuvituksen rajan menetys..ja toisekseen se, että hän tappoui raa'asti merirosvoja ja intiaaneja ja vihjatusti myös toisia lapsia, joskaan viimeksimainittu viite on tulkinnanvarainen.

Peter Pan-aiheisia websivustojani:
Hidden Kiss - Peter Pan-fanisivut
Peter Pan: Legends Live Twice - Peter Pan-foorumiroolipeli
PeterPanThimblesNet - YouTube-tilini jolla on osa Peter Pan-fanivideoistani. Profiilissa on myös linkki omalle sivustolleni josta löytyvät kaikki.

MUUTAMA ESIMERKKI FANIVIDEOISTANI:

1.) Peter Pan - World So Cold: Kunnianosoitus-videoni Barrien tarinalle eli tämä fanivideoni sivuttaa käytetyn elokuvan Peter/Webdy-romanssin ja keskittyy kirjan karumpaan teemaan:

2.) Peter to Wendy: It Doesn't Matter: Kunnianosoitus-tyylinen video Peter Panin hahmolle. Inspiraation lähde: Kirjassa Wendy veljineen asuivat Peterin kanssa vuosia, kunnes Wendy huomasi alkaneensa unohtaa isänsä ja äitinsä, mutta uskoi yhä syvästi äidinrakkauteen. Silloin Peter kertoi tarinansa - kuinka äitinsä unohti hänet ja korvasi toisella lapsella. Peter päästi Wendyn ja kaikki muutkin menemään jotteivät he kärsisi samaa tuskaa kuin hän. Peterin ja Wendyn rakkaussuhteen draama oli pohjimmiltaan se, että Peter halusi Wendystä vain äidillisen puolen siinä missä Wendy halusi Peteristä romanttisen rakkauden. Ja lopulta se miten Peterin pelot ja viha aikuisia kohtaan estivät häntä seuraamasta Wendyä tähän maailmaan ja kasvamasta aikuiseksi.

3.) Peter Pan - Forever Young: Rakastan toki yhä myös tätä Disneyn ihannoimaa puolta tarinasta, ja tämä luultavasti oli lapsuuteni päämotiivi fanittaa. Tämäkin yksi itse tekemistäni fanivideoista: