Ihmissudet

Kuinka moni muistaa, että ihmissudet ovat paljon enemmän kuin vain hopealuoteja ja täydenkuun yön verilöylyjä? Minua harmittaa miten epäsuosittuja ihmissusihahmot ja ihmissusipelit ovat foorumiroolipelien maailmassa siinä missä vampyyrit ovat mahdottoman suosittuja. Hollywood on kai pilannut ihmisten mielikuvituksen ja aidon kiinnostuksen ihmissusiin? Sillä oikeasti ihmissusia ympäröi lukuisat erilaiset myytit ja visiot--ainakin yhtä monenlaiset kuin vampyyrejäkin. Ihmissuden ei tarvitse olla yhteen erityisen tiukkaan muottiin lyötyjä mielettömiä hirviöitä susimuodossaankaan eli ei niiden tarvitse jäädä zombin ja vampyyrin väliin sillä tavalla kuin monai varmaan mieltää.

Siis vaikka yleisimmässä visiossa ihmisen mieli vaihtuukin kokonaan verenhimoiseksi pedoksi eikä ihminen muista mitään aamunkoitteessa, ei niin ole kuitenkaan kaikissa tarinoissa. Ja niissäkin joissa se on mieletön tappokone, voi aivan hyvin käyttää sitä wolfsbane kasvia hillitsemään muutoksen vaikutuksia, koska se kasvi on oikeasti olemassa eli poteniaalinen käytettävä missä tahansa maailmankuvassa.

Esim. The Company of Wolves nimenomaan osoittaa ihmissusimyyttien monipuoliset mahdollisuudet (ja käyttää vähemmän suosittua visioita jossa ne ovat ulkomuodoltaan vain isoja susia.) Lisäksi sen päähahmo on tyypullisen vampyyrin lailla varsin romantisoitu, tumma tappaja ja hylkiö, joka ei kuitenkaan susimuodossaan muutu mielettömäksi tappokoneeksi. Kuolematon se ei kai ole, mutta käsittääkseni normaali-ihmistä huomattavasti pitkäikäisempi.

Mielestäni ihmissusihahmosta voi kunnon suunnittelulla ja myytteihin tutustumalla saada vampyyrihahmoa monitahoisemman ja traagisemmankin hahmon aikaan--vampyyri kun on mitä on yötä päivää potentiaalisesti ikuisuuden, mutta ihmissusi voi ja sen on pakko yrittää elää normaalia elämää ihmisenä ja kuitenkin tietoisena siitä, että kerran (tai hollywoodmaisesti kolmesti) kuussa muuttuu enemmän tai vähemmän hirviöksi, kunnes taas aamun koittaessa pitäisi yrittää selvitä tavallisessa elämässä. Bad Moon (pohjautuu kirjaan 'Thor') käyttää myös visiota, ettei täysikuuta tarvita, vaan ihminen muuttuu joka ikinen yö. Vampyyrihahmo väkisinkin vuosisatojen kuluessa tottuu olemassaolonsa traagisiin menetyksiin, mutta ihmissusi joutuu keikkumaan niiden ja normaalin elämän välillä ja elämänhallinta on väkisinkin monimutkaisempaa--eli, elämään paljon riskialttiimpaa kaksoiselämää kuin vampyyri.

Nähdäkseni ainoa piirre mitä vampyyrillä on mutta ihmissudella ei, on ylilionnolliset voimat. Mutta ei senkään tarvitse täysin poissuljetuksi elementiksi jäädä--voihan sitä kehittää hahmolleen alunperinkin jotakin yliluonnollista kykyä, jos se on itselleen niin tärkeää. Maailmassa jossa on ihmissuia, ei olisi mahdotonta ihmisen omata myös yliluonnollisia kykyjä. Potentiaalisesti ikuinen elämä jos on jollekulle pääasiallinen houkute, niin siihenkin löytyisi varmasti kiertoteitä, kun tosiaan on väkisinkin kyseessä tavallisesta poikkeava maailma. Riippuisi toki roolipelin perustajasta mitä siinä sallii ja mitä ei.

Elokuvassa Cursed (2005) on mielenkiintoinen visio. Suden ulkomuoto on aika hyvä, joskaan ei kovin mieleenpainuva, mutta mielenkiintoista onkin se, että myös eläin voi saada tartunnan, ihmissusi säilyttävät ihmismielensä harvinaisen hyvin (ymmärtävät ihmisten puhetta ja muistavat tekonsa myöhemmin), mutta silti vihjatan, että ne ovat myös eläimellisen vaistonsa ajamia - ja se, että ne pystyvät ilmeisesti myös puhumaan jonkin verran. Elokuvan hauskin kohta paljastaa sen seikan. :D Kaikenkaikkiaan ko. leffa on aika keskinkertainen, mutta todella viihdyttävä.

Vaikka susimiehet ovatkin kiehtovia, omassa näkemyksessäni ihmissudet ovat ihan tavallisen suden näköisiä tai ainakin melkein. Niitä vain ei liiemmin elokuvien maailmassa näy. Ainoa minkä tiedän jossa on tavallisen suden muotoisia on The Company of Wolves. Twilight-elokuvissa tietty myös, mutta ne eivät ole ihmissusielokuvia joten...Ja tiedoksenne, että inhoan Twilight-elokuvia lähes yhtä paljon kuin niitä kirjoja. Mutta pidän Twlilight-ihmissusissa siitä, että ne ovat oikean suden näköisiä, mutta jotain hevosen kokoisia! :D Pidän myös paljon Red Riding Hood-elokuvan sudesta - ei aivan tavallinen susi, mutta melkein ja liikkeet varsin ihmismäiset ja kuitenkin suden anatomian rajoissa. Loistavasti toteutettu! Ehdoton suosikkini susimies-näkemyksestä löytyy elokuvasta Bad Moon. Vertaan nykyään kaikkia ihmissusia siihen. Lähelle sitä pääsee Ginger Snaps-elokuvien sudet sekä Van Helsing-elokuvan sudet. Cursed-elokuvassakin on ihan OK sudet. Ainoa ihmissusi-design josta en pidä lainkaan on Wolfman-elokuvien tyyli eli se "alkuperäinen" elokuva-ihmissusi. Se näyttää enemmän pitkäkyntiseltä gorillalta, kuin sudelta. Eihän sillä ole edes häntää! Saati suippoja korvia tai kunnon kuonoa. Siinä ei ole mitään susimaista - ulvontaa lukuunottamatta.

Parannuskeinomyyteissä minua ehkä eniten kiehtoo se, että joku joka rakastaa ko. ihmissutta, kutsuu tätä tämän ristimänimellä tämän ollessa sudenmuodossaan. Oletusarvoisesti liian helppioa, mutta jotenkin ihanan syvällistä. Toinen on se useimmiten elokuvissa käytetty verilinjan katkaiseminen tappamalla sinua purrut ihmissusi. Pidän silti myös J.K. Rowlingin näkemyksestä, että tunnettua parannuskeinoa ei ole. Se tekee ihmissuteudesta jotenkin dramaattisemman ja kuitenkin tarjoaa myös fanfictionille loistavasti tilaa, kun kirjoittajan on pakko keksiä jotain omaperäistä, jos tahtoo parannuskeinon.

Pidän myös hopean mukana haavoittavana/tappavana elementtinä - jotenkin se on vaan niin tiukasti kiinni ihmissusimyyteissä, etten osaa jättää sitä poiskaan. Mutta mielestäni hopeaa pitää iskeä johonkin elintärkeään paikkaan. Aivan naurettavaa, että joku silmään iskeminen tappaisi mitään. Mutta mielestäni ihmissuden voi tappaa vain aidolla hopealla tai sitten katkaisemalla kaulan tai muuta elintärkeää. Koska jos sen voisi tappaa ihan miten vain, siitä katoaisi aika paljon yliluonnollisuutta.

Legendaarinen kysymys myyttisten olentojen faneille: "Muuttuisitko ____, jos niitä olisi olemassa?" Muuttuisinko ihmissudeksi, jos niitä olisi olemassa? Todennäköisesti kyllä - tosin toisin kuin moni vampyyrejä ihkuttava teini - en pää kolmantena jalkana. Tutkisin ensin mitkä myytit pätevät ja mitkä eivät ja millaista oikean ihmissuden elämä todellisuudessa olisi ja ennen kaikkea onko parannuskeinoja ja mitä ne olisivat. Ja vasta sitten päättäisin lopullisesti valintani. Rakastan ihmissusia ja olen syvästi kiinnostunut niistä, mutta en minä elämääni ja rakkaitteni elämää niiden vuoksi haluaisi pilata. Minulle riittäisi vallan hyvin, jos saisin ystävystyä ihmissuden kanssa.

OMAT IHMISSUSIHAHMONI:
Olen vuosien aikana luonut lukuisia ihmissusihahmoja joista uusin ja tällä hetkellä ainoa aktiivisesti kirjoittamani, on Harry Potter-maailmaan luomani Stephen Hunter King joka sai tartunnan 7-vuotiaana ja rakastaa olla ihmissusi. Linkin takana hänen esittelynsä sekä lyhyesti inspiraatiosta. Hän on myös rakkain täysin oma hahmoni ikinä ja sitä kautta myös kaikkein eniten panostettu. En tiedä vielä millainen aikuinen hänestä tulee, mutta suunnitelmissa on suhteellisen valoisa tulevaisuus - kerrankin. Kirjoitan hänen tarinaansa sarjana, tosin en suorassa aikajanajärjestyksessä vaan inspiraation mukaan.  Maalaan kuitenkin ensin hänen lapsuus -ja teinivuotensa.

---> Kaikki tällä hetkellä julkaistut ficit tästä hahmostani löytyy täältä, suomeksi ja englanniksi.

 SUOSIKKINI - IHMISSUSI-ELOKUVAT

1.) Bad Moon (1996)

Paras ihmissusi ikinä. Puku on kyllä selvästi feikki, mutta siitä huolimatta varsin vaikuttava ja kerrankin oikeasti susimies eikä gorilla tai mutantti. Mutta ennen kaikkea tarina on jännittävä ja mielenkiintoinen ja ihmissusikohtaukset upeita ja kunnolla kuvattu, eli näemme sudenkin kunnolla eikä vaan vilauksia jaloista tai silmistä. Ajatelkaa - he luottivat pukuun ja elokuvan kantavaan tunnelmaan niin paljon, etteivät kokeneet tarvetta luoda kauhua piilottelemalla sutta. Ja mielestäni se toimii. Alku - ensimmäinen ihmissuden hyökkäys on dynaaminen ja ikimuistoinen eikä sensuroi varsin shokeeraavaa graaffisuuttaan. Kaikkien ihmissusielokuvien pitäisi ottaa mallia tästä elokuvasta - tai vaihtoehtoisesti seuraavaksi esitellyn kaltaisia!

2.) The Company of Wolves (1984)

"The company of wolves. They're all the company we keep. Even in our dreams."
Kuten sanottua tämä upea elokuva muistuttaa, ettei hopealuodit, täysikuu ja veriteot ole ihmissusien perusta. Vaan esittelee ihmissusimyyttien monipuolisuutta ja on samalla harvinaisen karmiva tunnelmaltaan ja kuitenkin erityisen koskettava syvimmässä olemuksessaan. Tämä on ihmissusimyyttien ydin; pimeys, traagisuus, vertauskuvat, seksuaalisuus muttei ylikorostetusti...Ei tämäkään verta ja gorea ole unohtanut, jos sitä kaipaat. Itse asiassa tässä on yksi elokuvahistorian ällöttävimmistä muodonmuutoskohtauksista. Jokaisen ihmissusista kiinnostuneen pitäisi katsoa tämä elokuva.

 3.) Ginger Snaps 2: Unleashed (2004)

Tämä on mielestäni jotakin The Company of Wolvesin ja Bad Moonin väliltä ja siksipä onkin kärkikolmikossa. Toki kannattaa ensin katsoa ensimmäinen Ginger Snaps, että tajuaa missä mennään, mutta omasta mielestäni tämä kakkososa on (ihme kyllä) ensimmäistä jollain tavalla parempi. Varsinkin loppu on virallisesti karmivin lopetus ikinä! :D Saisivat tehdä enemmän tällaisia Ginger Snapsin kaltaisia ihmissusielokuvia nykypäivänä. Todella laatutavaraa kaikessa suhteessa!

+++ Suosittelisin myös The Howling (1981.) Sitä ensimmäistä. Loput sarjasta on melkoista sontaa, mutta ensimmäisessä on jotain "taikaa" ja mukavan karmivaa tunnelmaa - ja lopetus on mainio. Vaikea selittää miksi, mutta tämä on ansainnut klassikon tittelinsä. Ja vielä Scream of the Wolf (1974) joka on hieno kauhutrilleri jossa on loistava yllätys-juonenkäänne lopussa.

SUOSIKKINI - IHMISSUSI-MUSIIKKIA

• Wolf Like Me (TV on Radio)
• Full Moon (Sonata Arctica)

SUOSIKKINI - ULKONÄÖT

Bad Moon

Bad Moon

Ginger Snaps 2: Unleashed

Van Helsing

Twilight

++++++
Ihmissusi elokuvasta Red Riding Hood (2011) on myös upea, mutta kun siitä ei saa kunnollista kuvaa napattua. Leffa on kuitenkin ihan viihdyttävä joten kannattaa katsoa. :)

Onko alkuperäisen Punahilkka-sadun susi ihmissusi?

Ja tyttö ei huomannut eroa tuon ja isoäitinsä välillä?

Minä en usko niin, vaikka kiehtovia nuo lukuisat sen inspiroimat ihmissusitarinat ovatkin. Uskon, että sadun alkuperäinen kertoja tarkoitti suden aivan normaaliksi ja ihmismäiset puolet ovat vain pakollisia sadun toimimisen kannalta. Uskon, että hän piti sutta vertauskuvana ihmisen pahuudelle, kuin kuka tahansa vaarallinen lapsensieppaaja tai vastaava. Vertauskuvat vaan uppoavat usein paremmin, kuin suora puhe ja lapsille ihminen olisi saattanut olla liiankin pelottava. Minä en liiemmin arvosta niitä kesytettyjä ja kaunisteltuja versoita Punahilkan tarinasta. Se susi söi sekä isoäidin, että pikkutytön ja se siitä. Julmaa, mutta realistisempaa, kuin se, että m´joku metsästäjä sattui juuri sopivasti paikalle saati, ettäkö susi olisi nielaissut uhrinsa kokonaisina. Onneton loppu on tärkeää opetuksen kannalta. Jos minä lukisin Punahilkan lapselle, kertoisin sen oikean version, muistuttaen toki, että kyseessä on keksitty tarina josta on vain syytä ottaa oppia. Ja lisäten loppuun sen lorun jossa lapsia kehotetaan pysymään polulla ja olemaan luottamatta vieraisiin olivat nämä miten ihania tahansa.

"Little girls, this seems to say; never stop upon your way. Never trust a stranger friend, for no one knows how it will end. As you're pretty so be wise - wolf may lurk in every guise. Now, as then, this simple truth; the sweetest tongue has sharpest tooth!"