tiistai 16. elokuuta 2011

Leijonakuningas

En jostain syystä päässyt pienenä leffateatteriin asti sitä katsomaan, mutta muistan kinunneeni sitä loputtomasti jonkin aikaa ennen VHS-julkaisuain sen syksyllä 1995. Se on siitä asti ollut yksi kaikkien aikojen suosikkielokuvistani ja lopultakin se Kakkien Aikojen Suosikki Numero 1.

Rakastan sen shakespearelaisuutta, ja synkkyyttä Disneyn standardissa. Ja sitä miten se ei disneymäisesti herätä kuolleita henkiin vaan ne pysyvät kuolleina. (Ne eivät alunperin aikoneet tuoda Mufasaa takaisin edes haamuna!) Ja Scar on yksi Disneyn parhaista pahiksista. Rakastan myös Elton Johnin musiikkia siinä, koska rakastan Elton Johnin musiikkia muutenkin. Siis ûbermahtavaa, että kaksi rakasta aihetta on yhdistynyt. Sama homma Bon Jovin ja Young Guns-elokuvien kanssa, mutta siitä lisää sitten joskus myöhemmin.

Pidän paljon myös jatko-osasta Leijonakuningas 2: Jylhäkallion ylpeys. Eihän se toki ensimmäisen elokuvan tasolle yllä, läheskään - ja olisi voinut toteuttaa jatkumon paljonkin aukottomammin kuin teki, mutta minusta se on silti aliarvostettu jatko-osa. Minusta on hienoa, että sen tekijät jatkoivat Shakespeare-teemaa ja he tekivät sen melko onnistuneesti. Ja Kovu on mielestäni yksi elokuvan parhaita uusia hahmoja. On myös positiivista, että Simban ja Nalan pentu ilmenikin olevan tyttö eikä poika, koska johan me näimme tarinan prinssistä ensimmäisessä elokuvassa.

Sitä paits> Sitä paitsi Leijonakunningas on ilmiselvästi jollain tasolla poikien elokuva: tarinan sankari on parinan ydin on isä-poikan pahis on tuon pojan setä, tuo poika liittyy kahden hulttiomiehen jengiin ja elää huoletonta poikamieselämää röyhtäillen ja sitten on vielä sekin kuinka mustasukkaisia Timon ja Pumba olivat Nalan ilmestyessä paikalle. Leijonakuningas 2 taas on jollain tasolla tyttöjen elokuva: tarinan sankari on tyttöleijona, tarinan yksi olennainen elementti on isä-tytär-suhde, tarinan pahis on nainen, ja päähahmo (tyttö) rakastuu Romeo&Julia-kuvioissa josta on riisuttu paljon elementtejä pois. Tosin, itse pidän Jylhäkallion ylpeyden punaisena lankana enemmänkin sitä kuinka Kovu ja Simba ovat napit vastakkain samalla, kun kummankin odotetaan seuraavan isänsä tassunjäljissä. (Kovu adoptioisänsä, Scarin.) Ja tuo elementti taasen saattaa vedota enemmän meihin poikiin.

Leijonakuningas 1½ olisi minun puolestani saanut jäädä tekemättä. Onhan siinä toki hetkensä, mutta yleisesti ottaen se on enemmänkin alkuperäisen elokuvan häpäisy kuin laadukas parodia. xP

Minä en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut Leijonakuninkaan oheistarinoista, sarjakuvia lukuunottamatta. Ne kirjat ovat selvästi vain lapsille suunnattuja, mutta sarjakuvista saa iloa irti aikuinenkin. Niissä sarjakuvissa on oikeasti hauskoja ja viihdyttävia viihdyttäviä vitsejä ja tarinoita ja tarinoita ja ainakin niissä saksalaisissa on aivan mahdottoman suloinen piirrostyyli.

Keväällä 2011 perusielisen keskustelufoorumin joka tomii tuolta pohjalta, eli kirjat ja elokuvat eritellään kuten Disney ne tarkoitti, eikä kukaan väitä omia fanitarinoitaan virallisiksi: The Lion King Origin Forums

LEIJONAKUNINGAS-FOORUMIROOLIPELIN TRAILERI:



YKSI SUOSIKKINI TEKEMISTÄNI FANIVIDEOISTA:






LEIJONAKUNINGAS-TRIBUTE SUOMIÄÄNILLÄ:



UPEA VIDEO JOSSA MUFASA EI KUOLLUTKAAN!
Video by MCDHHM

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti